Hyvää joulua!

Dawid sanoo:
Hyvää joulua - Onnellista uutta vuotta! (understand nothing :D)

Justme sanoo:
= Merry christmas - Happy new year :)

Justme sanoo:
in polish it could be Wszczt prrt novgzxc klzzxt ? :P

Dawid sanoo:
Wesołych świąt i szczęśliwego nowego roku :D

Justme sanoo:
Oh, I was close.

Viimehetken vaateostoksia

Jätän aina viime tippaan kaiken, joten huomenna täytyy tehdä koko viikon hommat yhdessä päivässä.

Kävin tänään ostelemassa joululahjoja ihmisille... tai olis pitänyt ostaa, mutta kävikin niin, että ostin kamalan tavara- ja vaateröykkiön vain itselleni!!

Kävin myös pitkästä aikaa vaateostoksilla kaverin kanssa, ja löysin eräästä rättikaupasta suht normaalin näköisen paidan jota halusin sovittaa. Kopissa ollessani joku jätkä pyrki samaan koppiin erheellisesti, ja kuulin kun mun kaverini (vähän pöljä) sanoi kopin ulkopuolella että "se on varattu".

Kiljaisin hätääntyneenä kopista että EN TODELLAKAAN OLE VARATTU, TULE TÄNNE VAAN!!

No, ei se poika kuitenkaan enää uskaltanut tulla sovittaan housujaan. :( Jälleen menetin mahdollisuuden, toivon, uskon, halun elämään, tunteisiin, tuoksuihin ja kosketuksiin. Sniiif.

jälleen menetin mahdollisuuden /
kokea kiihkeän rakkauden /
yksin sieluni kanssa kun koppiini jäin tukehtumaan /
jo jälkeen kyynelvirtain sen /
sekunnin sydäntäsärkeväisen /
tahtoisin paitaa vielä päälleni sovittaa /

Herkkuperseet hekumoi

Sattui tänään töissä.

Minä: Onneksi kohta alkaa ne paljon puhutut kesälomat, enää neljä työpäivää tänä vuonna!
Pirre: Ethän vain torstaina ole poissa? Silloin ei saa olla.
Minä: Mitä silloin tapahtuu? Tilitysraportithan on tehty jo tiistaina.
Virve: Torstai on koko vuoden tärkein päivä, et jumalauta ole silloin poissa!
Pirre: Meillä on asiakkaiden kahvitustilaisuus! Eli pynttäydytään ja tullaan töhiin syömään koko päiväksi. Sinne on pakko tulla.
Minä: Itsekö me syödään asiakastilaisuudessa...
Pirre: Hiljaa. Sinne on kaikkien pakko tulla.
Virve: Laitat puvun päälle ja tulet vaikka pää kainalossa. On lohikakkua, kinkkupiirasta..
Pirre: ...voileipäkakkua, täytekakkua, suklaakakkua, pasteijoita...
Virve: ...niitä englannista tilattuja konvehteja kipoissa, kuivattuja hedelmiä...
Pirre: ...pähkinöitä, tryffeleitä, noisetteja, ja... ja ... ranskalainen jouluhalko! <3

Naiset huokaavat yhteen ääneen ja tuijottavat katossa killuvaa punaista joulupalloa lasittunein ilmein.

Minä: Mutta perjantainahan on vasta se henkilökunnan jouluruoka?
Pirre: Joo joo, silloin varsinkin ollaan töissä.
Virve: Se on torstain jälkeen kuin hyvä lämmin jälkiruoka. Saadaan varmaan ne joulupaketitkin perjantaina!

Viime vuonna "joulupaketti" oli 0,5 kuutiometrin kokoinen pahvilaatikko täynnä - ruokaa ja herkkuja.

Pirre: Haluatko mun liikuntasetelikiintiöstä niitä lippuja? En ole ehtinyt käydä kuntsarilla tänä vuonna kuin pari kertaa, kun nuo muksut...
Virve: Mullakin taitaa olla yksi nipullinen niitä seteleitä. Typerää kun niitä ei voi vaihtaa vaikka lounasseteleihin.

Tuotelöytö Prismasta

Sinä komea nuorimies Prismassa, ota yhteyttä jos huomasit kiinnostukseni!

Yritin kampata sinut juustohyllyjen välissä, mutta kaaduinkin itse. Heitin sinua sämpylällä, mutta osuin vieressä olevaan rouvaan.

Haluaisin silti tavata sinut. <3

Joulu tulee taas - oletko valmis?

Sunnuntain ja maanantain välisenä unettomana yönä on mukava käpertyä peiton alle lämpimään ja miettiä, mitä kaikkea jouluna voi tehdä. Ilmakin on ollut viimeiset kolme päivää niin inspiroiva, kun vettä sataa kaatamalla, ja pisarat hakkaavat penthouseni kattoon oikein kunnolla ropisten. Lumi suli veteläksi mössöksi joka muuttuu paskan väriseksi ja sotkee kaiken. Naapurista kuuluu epävireistä vollotusta, siellä lauletaan pontikan vaikutuksen alaisena jotta "joulu tulla jollottaa, lal lal lal lal laa laa". laulu loppuu kovaääniseen rysähdykseen, ja vaihtuu toteamukseen "Saatanan perkele."

Viritin boksini täyteen joulukoristeita viimeksi kaksi vuotta sitten. Tapahtuma sai traagisen lopun, kun yritin unissani hirttäytyä koristeisiin. Heräsin, astuin lasisen koristepallon päälle ja päätin lasinsiruja jalkapohjastani nyppiessäni, jotta perheelliset hoitakoon koristelun toistaiseksi.

Vastapainona aneemiselle ilmapiirille menin perjantaina ABC:lle ostamaan karkkia piristykseksi, mutta liukastuin jäisellä pihalla, lensin ensin perseelleni ja sitten naamalleni. Vähän kun yrittää parantaa maailmaa (no edes omaa pientä maailmaansa), niin ulkopuolelta rangaistaan heti, ikään kuin etukäteen.

Tätä kirjoittaessani eteisen katossa oleva virransäästölamppu alkoi pitää omituisen kuuloista pihinää. Sitten se poksahti ja alkoi haista pahalle. Sillä on tiettyjä yhtymäkohtia minun kanssani.

Kansantaloustieteen hekumaa

Perkele. Taas ollaan lukusalissa valmistelemassa suullista harkkatyötä. Täällä näyttää olevan liikaakin edustuskelpoisia taloustieteilijöitä.

"Ansiotulojen ennakoidaan kasvavan ja turpoavan vuonna 2008. Kasvuennuste on vähintään 17cm. Vähennysaste pienenee sitä mukaa, kun valtiovarainministeriö julkistaa arvionsa siitä, miltähän tuon kanssa suutelu voisi tuntua. Työllisyysprosentin odotetaan putoavan yhdessä housujen kanssa.
Yhteisöverokertymä voi reagoida voimakkaastikin muutoksiin alapäässä, joskin valtionapujen taskussa oleminen kompensoi laajennusvaikutusta."

*pim*

Bondagepupu

Sain mainossähköpostin jonka alkuperäinen lähettäjä oli sukulaistäti. Siinä pyydettiin osallistumaan television arvontaan, ja katsomaan lisätietoja kampanjasivulta. Kampanjan nimi oli bondagepupu.

BONDAGEPUPU?! Mietin kauhuissani koko päivän, miten hemmetissä herttainen täti-ihminen on löytänyt tuollaisen kampanjan, ja miten noloihin tilanteisiin hän joutuu lähetellessään työkavereille ja ystävilleen postia kampanjasta, jonka nimen merkityksestä hänellä ei ole harmainta aavistustakaan.


No, nyt tässä iltapäivällä huomasin juuri että kampanja onkin nimeltänsä BONGAA PUPU.

Keskittymiseste

Mihinkä lakiin, järjestelmään tahi ohjesääntöön perustuu se, että luentosalissa eteeni täytyy aina istua jonkun vetovoimaisen ja menestyvän, eroottisen tahi hyväntuoksuisen uroon häiritsemään keskittymiskykyäni.

Palasin juuri takaisin töihin parin tunnin luennolta, jolta en muista mitään muuta kuin piirtoheittimen, jonka tuuletin pöllytti edessäni istuvan sporttisen nuorukaisen Polo Sport -tuoksua vasten pöhöttyneitä kasvojani. Vähemmästäkin keskittymiskyky menee näinä ankeina ja täysin vääriltä osin kosteina syysiltoina. Millaisilla luennoilla lesbot käyvät? Vaihdan pääaineeni sellaiseksi.

Kommunikoinnin uusi aalto

Vuorovaikutusjutut on jänniä. Kun sanon työpaikalla "huomenta", odotan saavani siihen vastauksen. Kun lähetän sähköpostia henkilölle Y, hän vastaa siihen jossain vaiheessa. Samoin tekstiviesteihin tai puheluihin.

Kun erityisesti himpuloille tarkoitetussa sosiaalisessa mediassa lähettää lyhyenkin viestin, siihen ei välttämättä saa mitään vastausta. Yhteiskunnalliselta asemaltaan eristäytynyt hylkiö on sellainen, joka käytökseltään aiheuttaa epämieluisia tuntemuksia. Ongelmaan on helppo ratkaisu: valmis viestipohja, jonka viestiteksti on lyhyt ja ytimekäs "ei kiinnosta lopeta mene pois äijä yhh". Oikeinkirjoituksella tai muotoseikoilla ei tässä tapauksessa ole merkitystä - alkeellinenkin vastaus on parempi kuin ei vastausta ollenkaan.

Kiirastuleen sysättäköön pallit edellä ne, jotka eivät viitsi edes vaivautua sanomaan, että suksi kuuseen. Sosiaalisuus kuitenkin lienee yhteisöllisten sivustojen olemassaolon lähtökohta.

Töissä oli tänään rahkapullia. Sellaisia kermaisella mössöllä (nam) täytettyjä hiilihydraattimöhkäleitä. Eilen oli suklaisia pallukoita - kuten tryffeleitä, mutta neljä kertaa isompia. Maanantaina sacherkakkua, ensi perjantaina on pizzapäivä.

Saisiko nuo muutettua vaikka liikuntaseteleiksi. Tällainen sokerihumalainen herkkuperse ei voi eikä pysty olemaan ahmimatta kaikkea näkyvää. Ärsyttää.

Sähkövalo

Keittiöstä on lamppu palanut. Sellasen ylikansallisen homoruotsalaisen laitoken valmistuttama pulverimaalattu hyödyke, jonka kupu on niin piukassa ettei sitä saa irti hajottamatta koko asuntoa.

Päivällä en viitsi vaihtaa kun on niin valoisaa että näkee ilman valoakin. Illalla on niin pimeetä etten näe vaihtaa sitä kun ei ole valoa.

Teen elämästäni ongelmaista.

Pieni annos alapäähuumoria

Joskus aiemmin olin pienempi. Sekä tilavuudeltani että älyltäni. Nykyisin toinen noista on huomattavasti suurempi kuin toinen, ja se suurempi on tuskin äly - vieläkään.

Leikin naapurin tytön kanssa lapsuudessani melkeinpä jatkuvasti. Rakensimme takapihalle hökkelin jonne perustimme suurperheen. Muut perheenjäsenet tosin olivat kateissa kaiken aikaa, muttei se haitannut suurperheemme olemassaoloa. Perheellämme oli sukunimikin - hassu sana jonka olimme jossain kuulleet. Kumpikaan ei tiennyt sen merkitystä, mutta koska se oli suomalaisittain sanarytmillisesti sointuva; kaksitavuinen ja sopivia nyansseja sisältävä, päätimme valita sanan sukunimeksemme.

Sana oli Kyrpä. Se kuulosti yhtä aikaa sekä hassulta että hienolta, joten se olisi täydellinen sukunimi. Teimme upean (ja suurikokoisen) nimikilven hökkelimajan ulko-oven yläpuolelle. Nimikilpi oli maalattu vanerilevy, johon oli huolellisesti taiteiltu kaivertamalla vanhanajan kaunokirjoituksella "Kyrvät". Kilven alareunaan kaiverrettiin vielä koristeeksi kukkanen, ja kaiverrukset viimeisteltiin kirkkaanvärisillä maaleilla.

Näin tämä meille tuntematon sukupuolielimen synonyymi loisti kauniisti koristeltuna oululaisen omakotitaloalueen takapihalla. Sittemmin Kyrpien perhe lakkasi olemasta ja nimikilven kohtalo jäi epäselväksi. Ehkä se joskus vielä löytyy myöhempien sukupolvien suorittamissa kaivauksissa.

Läskin anatomia

Omituisen merkillistä on, miten ihmiset suhtautuvat ruokaan kuin pään ympärillä leijuvaan haltijakeijuun (*. Se parantaa kaikki vaivat ja ongelmat, oli sitten kyse fyysisestä oireilusta tai henkimaailman asioista. Tyypillisiä Mässyttäjän huolehtivaisia mutta huonosti harkittuja iskulauseita ovat:

- Väsyttääkö? Sinun pitää syödä.
- Oletko ylipirteä? Sinun pitää syödä.
- Vatsaa vääntää/närästää/jomottaa? Syö jotain.
- Masentaa? Tunnetko olosi flunssaiseksi? Niska-hartiaseudun vaivoja? Syö vaikka hedelmiä.
- Ei nukuta? Ota kamomillateetä ja syö keksi.
- Tentti/työpäivä/koti-ilta/vapaapäivä/loma/kesä/talvi/syksy tulossa? Ota suklaata, aivot tarvitsevat sokeria.
- Muista syödä hyvin.

On se nyt perkele. Kai jokainen hengissä pysyvä ihminen syö jo alitajuisestikin vaikka kynttilänpätkiä koska kroppa niin käskee vähintään kerran päivässä. Ei syöminen ratkaise ongelmia - tosin se kyllä voi aiheuttaa niitä. Usein tilanne onkin juuri näin päin. Kynttilöiden jyrsiminen kieltämättä voi tuottaa ruoansulatusongelmia, mutta mikä tahansa muu einehtiminen lisää pöhötautia ja liikakiloja, jolloin ongelmien määräkin nousee toiseen potenssiin. Kenelläpä ei tulisi selkävaivoja, jos joutuu päivittäin raahaamaan mukana tynnyrin kokoista mahaansa?

Laihduttaminen auttaa. Mutta kerropas siitä Mässyttäjälle. Kommenttiasi seuraa sekunnin hiljaisuus, Mässyttäjän pupillit laajenevat ja hän vetää sisään henkeä sekä keuhkojensa avulla että ajatuksen tasolla. Sitten se alkaa:

- Ei painoa saa pudottaa liian nopeasti.
- Eihän sinun tarvitse laihtua.
- Eihän sinulla ole kovin montaa kiloa liikaa vielä.
- Ei syömistä saa lopettaa, se on epäterveellistä.
- Tapat vielä itsesi ihmedieeteillä, jos laihdutat niin tee se hitaasti ja syömällä terveellisesti.

Kuulitko? LAIHDUTA SYÖMÄLLÄ! Miten helvetissä ihminen voi pudottaa painoaan SYÖMÄLLÄ? Miksi niin pitäisi tehdä? Miksi kituuttaa pyylevänä päärynänmuotoisena ameebana kuukausikaupalla, kun kaikesta voi päästä eroon nopeasti ja helposti?
- No koska on epäterveellistä syödä tolleen omituisesti.
Jaha. Epäterveellistä. Näin sanoo Mässyttäjä, joka on itsekin Läski. Omituista on syödä vitamiinipitoista luonnollista ja kotitekoista ruokaa, kertoo sipsipussia hypistelevä kävelevä Päärynä.

***
Arvoisat läskit,

Mikään ei ole niin epäterveellistä kuin olla pyylevä, nykyajan loisia - rasvasoluja - ruokkivana ja kantavana ihratynnyrinä ja kuunnella, kuinka oma sydän jyskyttää jokaisen rasvasolun jakautuessa. Ja kyllähän ne jakautuvat. Jokainen yksittäinen SEKUNTI läskinä on EPÄTERVEELLISEMPÄÄ kuin läskeistä eroon pääseminen. Ja niistä eroon pääseminen kannattaa aloittaa parin kilon ylipainosta, jolloin urakka on helpompi kuin sitten kun kiloja on jo kaksikymmentä.

***

Mässyttäjien perinnekultteihin vaan kuuluu ruoan ylistäminen. On tabu tai suorastaan kirouksen kutsumista alistaa RUOKAA, vähätellä sen merkitystä ja ennen kaikkea Kieltäytyä sen syömisestä. Ruokaa käytetään verukkeena: "En voi nyt lähteä koska minun täytyy syödä ensin", palkintona "jos siivoat huoneesi, saat suklaapatukan" ja uhrilahjana "leivon naapurin ämmälle nyt kerrankin hyviä pullia, niin sen ei aina tarvitse valittaa".

Onhan ruoka ihanaa. Mutta turha siitä on pyhimystä tehdä - puhutmattakaan siitä että sen ylisaantia pitäisi yrittää selitellä muka järkevillä tekosyillä. Maailma on täynnä kiellettyjä hedelmiä, tämähän on vain yksi niistä.



*) Kielitoimiston suosituksen mukaan haltija kirjoitetaan j-kirjaimen kanssa.

Jar1in perse

Työpaikalla kaikki naiset kyylää aina Jar1n (nimi muutettu) persettä. Naiset antaa sille kaikki biojätteensä ruokatauolla, jotta Jar1 joutuu menemään biojäteastialle pyllistelemään. Sitten naiset ryhmittelevät tuolinsa elokuvateatterimuodostelmaan ja keskittyvät tuijottamaan biojätetyöskentelyä.

Jar1 on toivoton juntti, ja vieläpä hieman yksinkertainen. Jar1 tykkää jääkiekosta ja oluesta eikä ymmärrä mitään estetiikan, muodin tai hyvän maun päälle. Jar1 ostaa autokseen mieluiten Toyotan, koska kaikilla muillakin on sellainen - joten sen on pakko olla hyvä ainakin Jar1n ja niiden muiden mielestä. Etuistuimella on lastenistuin ja takapenkillä toinen muistona siitä, miten helposti elämässä voi langeta vuosikausia kestävään sitoumukselliseen helvettiin.

Kukaan ei katsele m1nun (nimi muutettu) persettäni, vaikka siinä olisi paljon enemmän hehtaareja katseltavana. Kahdenkeskinen kilpailu M1nun ja Jar1n välillä on siis ratkennut. Sympaattinen tahvo vie voiton eltaantuneesta runsaudentorvesta. Määrä ei korvaa laatua, näin ihmiskunta on sen kautta aikain keskuudessaan määrätietoisesti mutta hiljaisesti, sanoitta ja lauseitta sopinut ja vakuuttanut.

Puhdasta ja autuasta iloa sekä onnea voi osoittaa kitkemällä kateuden siemenet ajatuksistaan ja olemalla aidosti tyytyväinen siitä, että kanssaihminen on keskuudessaan onnellinen. Jopa Jar1 voi olla onnellinen langenneen happaman kottaraisensa kanssa, joka pääsee kiinnittäytymään em. peffaan lähietäisyydeltä aina kun haluaa. Toivottavasti molemmat putoavat biojäteastiaan.

Ostin liukuvoidetta

Mukavaa, kun lähimarketistakin saa nykyään liukuvoidetta. On toki saanut jo hyvän aikaa, mutta valikoima näkyy laajentuvan päivä päivältä. Tällä viikolla putelit oli siirretty miesten kosmetiikkatuoteteiden kohdalle - aiemmin ne ovat olleet vain hyllyn välittömässä läheisyydessä. Nyt silikaattihyödykkeen hamuava voi helposti ja huomaamattomasti sujauttaa pakkauksen ostoskärryynsä.

Niin minäkin tein, koska hauskan näköinen punainen pullo oli tarjouksessa.

Asettelin pullon kassalla liukuhihnan päälle ja laitoin patongin sen päälle, ettei takanani tuleva lapsiperheen perijuntin isän näköinen mies ryhtyisi keräämään paheksuvaa energiaa.

Liukuhihna nytkähti liikkeelle, jolloin patonki luiskahti välittömästi pullon päältä pois. Pullo jatkoi matkaansa liukuhihnan loppuun, jossa hihnaa seurasi muovisten telojen muodostama matto. Pullo jäi pyörimään hihnan lopun ja ensimmäisen muovitelan väliin siten, että kirkkaansininen "SILKY LUBE - BLOW TO ENHANCE" -logo vilkkui kuin neonmainos.

Kassaneiti tutki aikansa esillä pyörinyttä pulloa, ja yritti käännellen ja pyöritellen saada kassapäätettä tunnistamaan pullossa oleva viivakoodi. Kun pääte ei tunnistanut edes myyjän käsin näppäilemää numerosarjaa, myyjä asetti pullon kassapäätteen yläpuolella olevalle tasolle pystyyn - sille tasolle, jolla asiakkaat yleensä allekirjoittavat pankkikorttitositteensa. Myyjän soittaessa neuvontaan kukaan ei tietenkään vastannut heti. Tunsin niskassani takanani seisovan juntin hengityksen, jonka mukana hänen nenästään sinkoili kipinöitä.

Myyjä tavaa. "DEE UU ÄR EE ÄKS. JOKU VOIDE TÄMÄ ON. PUNAINEN PULLO. Anteeksi, oliko tämä naisten kosmetiikkaa?"

- "Miesten hyllystä sen otin."

- "TÄMÄ ON MIESTEN TUOTE. LIUKUVOIDE SIINÄ LUKEE! TARJOUKSESSA? AHAA, KIITOS."



Ensi kerralla taidan asioida pornokaupassa.

Olipa ihme otsikko hesarissa, "kompostilla käynyt karhu lopetettiin".

Vasta hetken luettuani tajusin, että karhu oli vieraillut kompostilla. Se ei siis ollut karhu, joka toimi käyttäen polttoaineenaan kompostia. Kaipa tuo olisi pitänyt muutenkin tajua biologisista realiteeteista. Maailmassa vaan on kaikenmoista nykyään.

Tehkää hyvin

Silleen periaatteellisesti en haluaisi alati valittaa, mutta avaudunpa nyt kun vältyin juuri ja juuri (englanniksi "root and root") katastrofaaliselta liikenneonnettomuudelta.

Jotkut ihmiset ei vaan osaa. Jos ei osaa, ei pitäis tehdä. Älä tee, ellet osaa. Siis jos osaat, tee, ja tee hyvin. Mutta jos et osaa, älä tee huonosti; jos et osaa, älä tee ollenkaan. Älä tee mitenkään ehkäjotenkutenhyvin vaan TÄYDELLISESTI eikä juosten kusemalla vaan hiljaa hivuttamalla.

Helmikuussa vein autoni kohtalaisen kattavaan huoltoon, koska halusin että se on kunnossa katsastusta varten. Ja koska erään moottorin käynnin kannalta strategisen kumihyödykkeen uusiminen oli edessä, ellen haluaisi kohdata moottorivauriota silmästä silmään (sinänsä järjetöntä, koska moottorilla ei näytä olevan silmää).

Loppulasku oli yli 500 euroa, joka sisälsi kumihyödykkeen vaihtamisen sekä joukon muita aktiviteetteja. Jollain on siis ollut kivaa autoni kanssa. Ihan virallista kivaa, koska kyseessä oli merkkihuolto.

Ajoin huoltokorjaamon pihalta pois ja kuulin kilinää. Kilinä ei ollut onnellista hääkellojen kalkatusta, vaan kuului moottoritilasta. Pysähdyin, avasin konepellin ja totesin että moottorin öljykorkki oli moottorin päällä irrallaan. Sattuuhan noita, myöhästyn joskus itsekin bussista tai unohdan kahvinkeittimen päälle aamulla.

Korkki kiinni, takaisin autoon, ja jatkamaan eteen päin. Vilkku vasemmalle, käännös, kaasua ja *ryms*, *kolikoli*, *poks*. Jarrua jälleen, ja ulos tutkimaan asiaa. Etujousi on edelleen poikki, which is nice. Se on ollut katkenneena muutaman viikon, ja tarkoitus oli, että maksamani 500 euroa kirvoittaisi huotomiehen vaihtamaan sen, kuten ystävällinen pyyntöni oli kuulunut. En kai ollut riittävän ystävällinen huoltotiskillä aamulla.

Sattuuhan noita, edelleen.

Pienten nikotuskohtausten ja etujousen vaihtamisen jälkeen kaikki menikin hyvin maaliskuuhun saakka, jolloin päätin viedä auton katsastettavaksi. Ainakin yritin, läpihän se ei toki mennyt. Raidetangon pää on väljä kuin edellisyönä höyläämäni kanssaihmisen yhdyntäläpi. Rasva saa kitinän vaikenemaan molemmissa tapauksissa, mutta auton kannalta kyseeseen tulisi vain väljyyden poistaminen vaihto-osalla.

Vein tällä kertaa auton eri korjaamolle, ja pyysin samalla kiristämään tai tarvittaessa vaihtamaan laturin hihnan, joka oli alkanut ulvoa kuin entinen avoliitto-oikeushenkilöni maanantaiaamuisin.

Hihnaa ei vaihdettukaan, koskapa se oli kuin uusi — vaihdettu huoltokorjaajan mukaan ehkä vain muutama viikko sitten? No toki, ylihinnoitellussa merkkihuollossa. Olivatten vain unohdaneet, että hihnankiristimen pultit kannattaisi laittaa paikoilleen, notta kiristin toimisi halutulla tavalla eikä vain roikkuisi hihnan varassa. Ystävällisesti korjaamolla luvattiin hoitaa asia, sekä vaihtaa väljäksi hinkatut nivelet. Huolto onnistui, kiitos kiitos. Kissa kiitoksella elää, joten pankkikorttini vinkaisi taas kuin syöttöporsas sähköiskun saatuaan. Noin 200 euron lasku sai minutkin vinkaisemaan. Auto ainakin olisi kunnossa.

Vai olisiko? Ajan suoraan katsastusasemalle ja tunnustan tiskin takaa neidille, että nyt on jännät paikat. Neiti hymähti, ja pyysi pankkikorttiani. Se olikin saanut viime vuorokausina enemmän huomiota kuin minä. Tällä kertaa huomio kannatti, sillä auto sai ajoaikaa taas seuraavaan kevääseen. Lähdin sen kunniaksi hieman maalle ajelemaan.

Kun lumi on sulanut, pahin pöly laskeutunut ja aurinko paistaa, on mukava ajella pitkin syrjäisiä sorateitä ja katsoa, kun ihmiset ovat siistineet pihansa valmiiksi kesää varten. Aurinko lämmittää kasvoja, tuuli suhisee raollaan olevasta ikkunasta kesäisesti, ja auton moottori hyrrää tasaisesti. Välillä soratien kuopat kolahtavat, mutta meno jatkuu. Kuopat ovat kummallisen säännöllisesti tiellä, tuntuu jopa kuin kolina olisi rytmikästä.

Mutta mitä perkelettä, tiehän on asfaltoitu?! Kolina on kuin pyörittäisi leivänpaahdinta pesukoneessa. Jospa hiljentäisin tai jopa pysähtyisin, sen verran pahalta ääni kuulostaa.

Hetken empiiristen tutkimusten jälkeen kolina kuuluisi ilmeisesti eturenkaasta. Siihen liittyvät kuluneet osathan oli juuri vaihdettu, joten eihän ongelmia pitäisi olla, kunhan rengas vain on kiinni! Vai onko?

Ei. Pultit ovat niin löysällä että saan pyöriteltyä niitä käsin. On ilmeisesti kirjoittamaton sääntö, että jokaisen huoltomekaanikon tulee jättää vapaasti valitsemansa neljä pulttia kiristämättä jokaisen huoltokerran yhteydessä. Tällä kertaa nämä neljä pulttia olivat vasemman eturenkaan pultit. Aika veikeää!

Pohdin, olisinko raivoissani huolimattomille mekaanikoille, vai tyytyväinen siitä etten sattunut ajamaan moottoritiellä pulttien irtoamisen aikana? Taidan vain toistaa jo alussa mainitsemani elämän perusasiat, toivoen, että autokorjaamot jonain päivänä tulostaisivat nämä seinälleen muistutukseksi:

Jotkut ihmiset ei vaan osaa. Jos ei osaa, ei pitäis tehdä. Älä tee, ellet osaa. Siis jos osaat, tee, ja tee hyvin. Mutta jos et osaa, älä tee huonosti; jos et osaa, älä tee ollenkaan. Älä tee mitenkään ehkäjotenkutenhyvin vaan TÄYDELLISESTI eikä juosten kusemalla vaan hiljaa hivuttamalla.

Pako jostain

Sain lauantaina kutsun illalliselle kovin miellyttävän henkilön luokse. Paikkana oli kolmen hengen opiskelijasolu, jonka kaksi muuta asukasta olivat illan poissa, ja aikoivat palailla vasta sunnuntaina päivällä.

Joko illallinen, seura tai molemmat olivat siinä määrin miellyttäviä, jotta yhteysvastuullisesti pohtien tilanne riistäytyi siihen pisteeseen, että jäin ateriointikohteeseen yöksi. Laitoin kellon soimaan klo 7.30 että varmasti ehtisin alta pois, kun muut asukkaat tulevat aikanaan kotiin. Uni maistui.

Aamulla siinä sitten hipelöin kutiavaa selkääni, tosin hetken hipelöinnin jälkeen huomasin ettei selkä ollutkaan omani. Ajatus oli kai pääasia. Sitten eteisestä kuului ääniä. Molemmat asukkaat tulivat kotiin yhtä aikaa. Kello oli seitsemän aamulla.

Kuka perhana tulee kotiin seitsemältä aamulla sunnuntaina, miksi??

Tempaisin peiton korviin saakka ja toivoin, että huoneen ovi todella oli lukossa. Siinä sitten kuulostelimme tilannetta. Kun hetken kuluttua ääntä kuului sekä suihkusta että keittiöstä, illalliskokkini vihjaisi että nyt olisi sopiva hetki harkita kotiin siirtymistä.

Sieppasin irto-omaisuuteni kainalooni ja singahdin huoneesta ulos ja juoksin eteisen läpi rappukäytävään. Pukeuduin hississä ja kipitin autooni. Kiivetessäni kotirappusiani fiinin ja fressin näköisenä kauluspaita rytyssä, irtotakki päällä ja tukka kohtalaisen nussitun näköisenä, alkoholistinaapurini tuli vastaan ja murahti jotta "Mahtoiko olla mukava ilta?".

Oli. :)

Etsitään: Avec.

Voi stressin juuripuru. Sain pyynnön saapua merkittävään kutsuvierasiltamaan joka pidetään ihan muutaman päivän sisällä. Avec.

Mikä vitun avec. Ihan kuin tässä ei olisi jo muutenkin sressiä, kuinka muuttua nuoreksi, komeaksi, timmiksi ja halutuksi kaikkien suihkuseurapiireissä nääntymykseen saakka luikerrelleiden hyväosaisten joukossa. Puhumattakaan uusien vaatteiden hankinnasta - jotka eivät siis edes mahdu päälle - tilanteessa jossa sekä verottaja että perintätoimistot syksyvät kilvan juustohöylät käsissään repimään selkänahkaani. Tilanteessa jossa vararahastot ovat ehtyneet Aasian pörssikriisin seurauksena, luottokortit makaavat roskakorissa palasiksi leikeltyinä ja pankkitilit niin tyhjäksi pumpattuina että jos ne olisivat kivestä veistettyjä kapseleita, ne kelluisivat maapallon ilmakehän ulkopuolella.

Tumpsutan asuntoni täyteen hajusuolaa ja yritän ehkäistä hyperventilointia, poljen kuntopyörää kasvot siniviolettisina ja puuskutan kovemmin kuin opiskelija-asuntolan kiimaiset oriit toteuttaessaan universumin upeinta, aivolohkot fuusioittavaa, kondomit räjäyttävää seksiä joka saa jokaisen yksittäisen siittiösolunkin laukeamaan kolmesti peräkkäin.

Seinilläni roikkuu julisteita ja mainoksia italialaisista merkkivaatteista, jotka ehkä ehdin juuri ja juuri ostaa mikäli en käy töissä seuraavaan kahteen vuorokauteen, jätän kaikki mahdolliset ateriat väliin ja keskitän vajaa-aivokapasitanttisen elämäni rättikaupoissa juoksemiseen.

Autoni on vain alemman keskiluokan normikulkine, taksia käyttävät vain sosiaalipummit (autoni itseasiassa on entinen taksi) eikä helikopteri mahdu laskeutumaan juhlapaikan oven eteen. Siispä on käytettävä mielikuvituksettomasti tilauslimusiinia. Ehkä lehdistö ei ehdi noteeraamaan sisääntuloani, onhan heillä muuta tekemistä ilmaisten drinkkilippujensa kanssa ainakin alkuillasta.

Mutta kenen kanssa tulen sisään? Kenen kanssa kuhertelen, kenen kanssa olen iloinen ja niin helvetin rakastunut, että drinkkilasissani olevat sulaneet jääpalatkin kiteytyvät pinkeiksi sydämiksi. Niin silmittömän rakastunut, että vaikka pääni kääntäisin mihin suuntaan tahansa, näkisin vain hänet. Ja ennen kaikkea - jonka kaikki muutkin näkisivät jatkuvasti. - Siis toki minun seurassani. Mikä pahinta, pelkkä seuran noteeraaminen ei riitä, sen täytyy aiheuttaa kateutta oivallisella edustuskelpoisuudellaan, sulavalinjaisella käytöksellään ja verbaalisilla taidoillaan, jotka ovat niin lirkuttelevia, että saavat pahimmankin vihamieheni leijumaan suu idioottimaisessa virneessä. Kunnes vihamies huomaa erehdyksissään olleensa nanosekunnin ajan iloinen puolestani.

Etsinnän rajattu kohde, ja yleensäkin koko avec-kysymys on puhtaasti akateeminen. Puhutaan ns. tilastollisesta mahdottomuudesta, jollaisia toki tarvitaan osoittamaan, että saavutettu täydellisyys ei sittenkään ole niin täydellistä kuin aluksi on luultu.

Avec avec avec. Mikä pitkäaikaissinkun kirosana.

Vegetaristit, hah.

Oli tuossa kiintoisa konversaatio erään kasvissyöjän kanssa.

Levittelin toimiston keittiöllä tyytyväisenä kudosnesteestä kimaltelevaisia lehmän palasia uuninpellille paistumaan, kun sain välitöntä palautetta toiminnoistani. Minun pitäisi muka lopettaa moinen barbaarinen, viattomia nautoja teurastava elintyylini ja ryhtyä kasvissyöjäksi. Ne ovat lempeitä, hyväntuulisia, terveitä ihmisiä jotka eivät tee pahaa kenellekään. Eivätkä itselleen. Näinköhän tuo lienee?

Minusta kasvissyöjät ovat julmia. Suorastaan sydämettömiä. Kaukana on sateenkaarenhohtoinen lempeä elämä, yltäkylläinen lähimmäisenrakkaus ja toisten elämää kunnioittava etiikka (tuosta sanasta tulee aina mieleen suolakurkku). Syömisellään he tekevät paljon tuhoa.

Ajatellaanpa vaikka pientä porkkanaa. Kotimaista, kauniin karoteenista porkkanaa, joka vartaloltaan timminä ja sileänä uinuu tyytyväisenä mummolan takapihan kasvimaalla. Vailla aavistustakaan verokarhusta, sähkölaskuista tai hammaslääkärijonoista.

Sitten paikalle saapuu kasvissyöjä.

Nälkäisenä hän silmät ahnaasti kiiluen ja sylkirauhaset alkulimaa erittäen (kuin vanha pulsaattoripesukone vuotaessaan) hän huomaa maan mullassa rauhassa uinuvan porkkanan. Salamana Kasvissyöjä syöksyy pahaa aavistamattoman porkkanan kimppuun, repii sen hiuksista ylös ja roikottaa samaisista ulokkeista porkkanan sisätiloihin! Kaksin käsin retuuttamalla Kasvissyöjä kampeaa porkkanan leikkuulaudalle, ja täysin sumeilematta - jos toki ennalta harkitusti - hakkaa veitsellä porkkanalta pään poikki!! Ja kun porkkana sykkii vielä elossa, Kasvissyöjä paloittelee sen samaisella murhaustoiminteeseen käytetyllä leikkuulaudalla pieniksi kappaleiksi ja heittää yhäkin solutoimintaa harrastavat kappaleet kattilaan kiehuvaan veteen!! Näin saa loppunsa oranssin vallankumouksen ensimmäinen, viimeinen tai mikä tahansa edustaja! Näin loppuu tuuhean hiuksiston omaavan hoikan ja jäntevän porkkanan kenties lupaavin kasvuvaihe! Täten päättyy raikkaan raksahtelevan kotimaisen elämä. PORKKANA ON KUOLLUT.
Mitä tekee kasvissyöjä? Nauraa niin, että proteiinivajeesta aaltoilevat silmäpussit vuodattavat kyyneleitä! Tyytyväisenä hekottelee kyökissään, raottaa kattilan kanssa ja kurkistaa, yhäkö Suuri Oranssi elää. Kuinka pian jatkuu tämä barbaaristen toiminteiden kautta mielihyvää tuottava tapahtumien sarja? Jo viiden minuutin kuluttua keitinveden kiehumisesta. Kasvissyöjä ottaa vainajan pois vedestä kellumasta, asettelee kappaleet lautaselle, ja huokaa tyytyväisenä. Silmämunat kellertäväisinä hän tökkää viimeisen pistonsa porkkanaan haarukalla - ja työntää sen suuhunsa.

Hän pureskelee, jauhaa ja jäytää. Kielensä jokainen makunystyrä tunnistaa tämän suolavedessä keitetyn Lähimmäisen, jonka tiedetään olleen hyvätapainen ja harmiton porkkana. Sellainen, josta tuskin oli kenellekään vaaraa. Se oli arvokas elämä. Elämä, joka aikansa kasvoi ja juuri oppi tavoittelemaan loistokasta tulevaisuutta. Se elämä on nyt päättynyt, ja matkaa parhaillaan kohti Kasvissyöjän ruoansulatuskanavan röörejä. Ja juuri Kasvissyöjä on mielestään oikeutettu valitsemaan, että tämä elämä päättyi näin ala-arvoisesti. Vapaana kasvanut, kattilaan kuollut.


Työnnän paistin uuniin.

Päivän hyvä työ

Lahjoitin tänään tesomalaisellle teinille euron.

Tapahtumaan ei sisältynyt haureellisia toimintoja.

Rahan saatuaan Teini lähti kiitämään kohti kioskia, ilmeisesti nikotiinihyödykettä ostamaan. Sekä tapahtuma että seuraus olivat ennalta arvattavissa, mutta Teini oli harjoitellut koiranpentuilmeen niin hyvin, ettei kaltaiseni äijä voinut muuta kuin heltyä antamaan lantin. "Bussilippuun kotimatkaa varten", kuten puhe oli.

Tapahtumasta jäi positiivinen jälkimaku.

Kanalinnun koekeittiössä

Katselin saksalaista pornoleffaa samalla kun tein ruokaa.

Otetaan pakasteboileri, tempaistaan se tyhjälle, suurelle pöydälle selälleen ja jalat levälleen. Sivellään sen kroppa kauttaaltaan liukastavalla öljyllä. Tipu tykkää.

Tukeva ote nilkoista, ja vetäistään mokoman kanan jalat levälleen! Työnnetään sitruuna perseeseen, ja sidotaan koivet yhteen ETTÄ SE MYÖS PYSYY SIELLÄ!!!

Hetken aikaa touhuttua käännetään hänet vatsalleen ja roiskitaan kermat päälle. Pistetään uuniin hikoamaan!! Vasta monen tunnin päästä otetaan ulos häkistä, avataan nyörit ja nautitaan, kun kermaisat nesteet pulppuavat ja valuvat pitkin lihaisaa bodya.

Nam.


Tulisitko luokseni illalliselle? <3

Tekstiviestimuistisi on lähes täynnä, poista viestejä

No poistetaan sitten. Selataan nyt ensin kuitenkin vähän läpi, etten vain poista vahingossa mitään tärkeää. Elämän suurten vaiheiden aikana tulleet viestit ovat hauska muisto tapahtuneista. Siis jos jotain suuria vaiheita tai tapahtumia olisi joskus. Tai edes jotain pieniä. Niin no, kummassakin tapauksessa - sekä suurten että pienten tapahtumien syntymiseen - tarvitaan elämä.

Katsotaan nyt, mitä saapuneiden viestien kansiosta löytyy.

"Sinä ja minä. Voisiko se olla mahdollista?" (lähettäjänä ex-ex-ex-ex-työpaikan tyttö)

- 5 minuutin tauko

"No **** älä sitten vastaa!! En ole edes kiinnostunut. Kuulin sitäpaitsi tytöiltä että olet HOMO!!!"

"Anteeksi edellinen. Niin haluaisitko lähteä kanssani ulos? Vaikka syömään tai jotain kivaa? :)"

"Eka viesti sun uuteen puhelimeen! Muisk!"

"Pidä siveysvyös lukko kiini, kultasi tulee huomenna

"Kiitos hani, oli ihana viikonloppu, toivottavasti nähdään taas pian :)"

"Toivottavasti ei nähdä enää ikinä. Haista vittu."

"Älä nyt **** yritä **** mitään **** selittelyjä ****. Oot just niin **** kuin miltä näytätkin."

15 minuutin sisällä saapuneita, kaikki eri henkilöiltä:

"Sori, en pääse nyt ,oon hesassa koko vkl."

"Olis tosi kiva mutta mulla on tentti maanantaina ja täytyy lukea siihen"

"Sori, katotaan joku toinen päivä! mitä muuten kuuluu?" (joo niin hyvää eh)

"Kuka oot?"

No ihan sama, en oliskaan halunnut tavata ketään tuona päivänä.

"Tuu kahville nyt!"

"Soita!"

"ÄLÄ SOITAKAAN!!"

"Joo nyt voi soittaa"

"En pystykään näkeen tänään sori"

"Lounasta, hapansilakkani?"

"Joo"

"ei"

"voi."

"HÄ?? Kissa kusi sohvalle, veljen koira oli hoidossa ja oksensi eteiseen, myöhästyin aamujunasta ja töissä mene kaikki päin **** ja säkin **** KEHTAATKIN KYSYÄ ETTÄ MITÄ MULLE KUULUU!!!"

"Tulet saatana heti takas leipoon mulle uuden kakun. Onko pakko syödä kaikki minkä sun hehtaarisuolistosi vain päästää lävitseen?"

"En tiedä ootko tyhmin vai oudoin tuntamani ihminen."