Vaateostoksilla

Päätin ostaa farkut. Sellaiset ruotsalaissuunnitteiset hienot, jotka kiiltää, kuluu, kiristää, näyttää hienolta ja on eettisesti vähemmän arveluttava omistettava.

Vaatehtimoliikkeessä oli tietysti tuttu himpulamyyjä joka sotki konseptini kaikkinensa heti kättelyssä. Sinänsä hyvänä asiakaspalvelijana se tuli heti tarjoamaan apua sopivan vaatekappaleen löytämisessä. Mutta eihän tämä tietenkään voi näin yksinkertaista olla.

Enhän voi tunnustaa kanssasisarelleni että perseeni on TAAS levennyt, ja etten enää mahdukaan entiseen vaatekokooni. Päinvastoin möläytin laihtuneeni juomalla jasmiiniteetä ja harrastamalla mindgymiä tuoksukynttilöiden käryssä iltaisin silloin kun mieheni on posliinimaalauskurssilla (ei riitä, että teen kaikkeni pitääkseni itseni posliinina, mokoma tyytymätön äijä).

Sain käteeni nipun pyynnöstäni teinitytöille kokonsa puolesta sopivia vaatekappaleita, ja vetäydyin sovituskoppiin epätoivoinen ilme kasvoillani. Kun olin ähertänyt hikisessä kopissa varttitunnin yrittäen survoa kankkuani mikroskooppisenkokoisten pillifarkkujen uumeniin, luovutin ja hipsin sukkasillani vaivihkaa etsimään nykyahterilleni sopivampaa kokoa.

En tietenkään voinut mennä samaisen tuttavan kassalle maksamaan ostoksiani - totuus kokoasiasta olisi paljastunut heti. Epäilen nimittäin, että kanssaihmiset pitävät kirjaa lajitoveriensa strategisista mitoista, ja vertailevat lukemia iltaisin sohvalla viinilasin äärellä. Ääneen vahingoniloisena röhnöttäen, tietenkin. Niin minä ainakin teen. Tuokin kurppa X kun on mennyt lihomaan, hähä.

Kassavuoron päättymistä odotellessani piilouduin päällystakkihyllyn taakse ja kouraisin vahingossa perseestä ohi kävellyttä asiakasta. Ei se onneksi nähnyt minua, sillä vaivuin salamana hyllyn uumeniin piiloon.

Koko prosessiin meni kaikkiaan kaksi tuntia, mutta sainpa farkut. Voi hintin arkea.

Heterot

Miksi heteromiehet ovat niin ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisesti fiksuja, puheliaita, sporttisia ja tuoreita kuin keväinen kukkakaali? Miksi ketään kuntosalin hyväpeppuista miestä ei ikinä löydy Qruiserista? Miksi heteromiehet juttelee toisilleen saunassa? Miksi ne ovat yleensäkin miehekkäitä ja niin kadehdittavan cooleja että sulattavat olemuksellaan juustosandwichin metrin päästä?

Onneksi heteromiesten joukossa on myös taukkeja, tyhmiä ja juntteja.
Vahingonilo - tuo autuas onni, joka elämääni eteenpäin kuljettaa.

Autoin ostotapahtumassa

Päädyin naispuoliselle ystävälleni "asiantuntija-avuksi", koska naisparalla on myöhäiskevään autokuume, ja henkilöllä oli sisäinen pakko päästä lähikunnan taajamaan katsastamaan myynnissä olevaa yksilöä. Se oli pieni punainen Opel. Päätin uteliaisuuttani lähteä mukaan maakuntaan.

Taajaman neliönmuotoiselle neuvostotyylisesti suunnitellulle keskuspysäköintialueelle saavuttuamme näimme pienen punaisen Opelin pysäköitynä alueen kulmaan sovittuun aikaan. Täsmällisyys on hyvä piirre, käytetyn auton myyjällekin.

Tilanne oli sikäli koominen, että ostolaita koostui kahdesta henkilöstä joiden autotietämys oli rajallista. Allekirjoittanut, nörtti, tiesi käytetystä autosta yhtä paljon kuin nainen joka tiesi autoista yhtä vähän kuin nörtti. Päätimme kuitenkin tutkia autoa päällisin puolin, koska myyjä oli ilmoittanut saapuvansa paikalle hieman möhemmin.

Ajattelin kerätä katu-uskottavuutta potkiessani vuoronperään auton renkaita ja pölykapseleita samalla kun Nainen pyllisteli tissit maata laahaten ja kurkisteli auton alle todeten: "Ihan siistiltä näyttää, kai. Kuuluuko tän ollakin kurainen?". Nyökkäsin asiantuntevan näköisenä vastaukseksi. Ei kai omatkaan kengänpohjat aina kiiltäneet.

Tökin helmapeltejä ja tempoilin ovenkahvoja. Näytti vähän heiluvan. Antennikin oli vinossa. Taivuttelin sitä ja leikin kitaravirtuoosia löysää piiska-antennia näppäillen.

Halusin nähdä auton sisällekin. Ikkunat vain olivat niin pölyssä, että kokeilin aluksi rapsutella luottokortillani ikkunaan näkökentän mentävän aukon. Nainen oli astetta karskimpi, sylkäisi tuulilasiin ja hinkutti nenäliinallaan lasia puhtaammaksi. "Näyttää ihan siistiltä. Onkohan tupakoitu?"

Sitten muistin, että iskunvaimentimet kuuluu testata. Yksissä tuumin menimme kumpikin tahoillemme; minä auton vasempaan takakulmaan ja Nainen oikeaan etukulmaan, ja koko massiivisilla ruhoillamme ryhdyimme rynkyttämään ja heiluttamaan autoa niin voimakkaasti kuin vain jaksoimme! Jos auton heiluminen vaimenisi nopeasti, iskarit olisivat kai kunnossa.

Tässä kohtaa viereemme kurvasi auto - joka sekin oli pieni punainen Opel - jota pyylevä mies ohjaili. Kylläpä noita mahtuu tähän maailmaan. Mies avasi autonsa ikkunan ja huikkasi: "Tekös olitte tulossa tätä helmeä katsomaan? Pahoittelen hieman myöhästymistäni, mutta saavuinpa sentään! Tällainen yksilö tämä nyt on, melkein kuin karkki! Pysäköin sen tuohon niin voitte tulla lähemmin katsomaan." 

Tilanne päättyi onnellisesti. Toisen punaisen Opelin - sen väärän - omistajaa ei näkynyt missään.

Päivän urosbongaus

Istuin lounasravintolassa sellaiseen pöytään, jossa pystyin tarkkailemaan miellyttävännäköisen nuoren miehen ateriointia. Kaadoin tuijottaessani päälleni salaatinkastiketta ja pudotin lattialle kaksi tomaattilohkoa. Työnsin käteni vesilasiin kun yritin haroa sitä tuijottaessani kohdepöytään.

Poitsu oli ateriansa niellyt, ja lähti laskun maksettuaan kohti ulko-ovea. Onneksi istuin ikkunan edessä, jotta näin heti, mihin autoon hän meni. Rekisterinumero muistiin ja selvittämään Aken ja numerotiedustelun avulla miehekkeen sijaintia.

Yhteiskunta kosti välittömästi varatun lumpun kyyläysyrityksen. Miehen nimi oli tarkalleen sama kuin jätkäkaverini (Tampereella asustaa ainakin kolme samannimistä).

No, onneksi se oli vain harmiton hetero, ajattelin. Kunnes törmäsin myöhemmin illalla hänen Qruiser-profiiliinsa.

Dieetti edistyy!

Dieetin puolivälissä on kiva pitää hieman taukoa ja syödä viikko normaalisti. Välillä sitä ihan unohtaa, miten hauskaa on puuhastella keittiössä ja tehdä maittava mutta terveellinen ateria itse. Kermahaudutettua kuhaa ja skotlantilaisia kuutioperunoita, jotka ensin paistetaan voissa ja sitten keitetään kermassa - ja ympätään muottiin, jonne survotaan painikkeeksi purkillinen ranskankermaa.

Lisukkeksi täytettyjä kirsikkatomaatteja, joita varten hommasin oikein rasvaista tuorejuustoa. Ai kuinka ne tirisevät mukavasti uunipellillä.

Höyrytetyt vihannekset maistuvat marsun ruoalta joka maistuu elimistön läpi käyneeltä itumössöltä joka maistuu paskalta. Vihannekset kypsennetään voisulassa hauduttamalla, sillä lailla niiden aromit säilyvät, ja haudutuksen aikana jopa pyöristyvät aisteja hivelevän täyteläisiksi.

Jälkiruoaksi klassinen suklaamousse. Ja konvehteja. Olipa se pieni rasiallinen, täytyy avata vielä toinenkin. Piru kun nuo menevät nopeasti.

Makean kuohuviinin kanssa mikä tahansa jälkkäri loppuu kesken. Haen saunasta mummolta perityn emaliämpärin ja valmistan sen täydeltä pannacottaa, jota tunnin kuluttua lapioin naamaani ohimosuonet jyskyttäen ja sydän ihrasta kiittäen. Ryystän karamellikastiketta pillillä suoraan pullosta. Ai jumalauta kun ruoka on ihanaa!