Aurinkoista aamua!

Tämä päivä ei ensimmäisen viiden hereilläolotunnin perusteella ole ollenkaan niin harmaa kuin eilinen. Aurinko paistaa, kahvi on hyvää keittiössäni kasvava ananas on tehnyt uuden lehden. Kaipa kaikella on mahdollista uusiutua ja muuttua paremmaksi.

Tunne-elämäni on kuin ruosteinen saha. Työnnettäessä se liukuu eteenpäin kohtalaisen mukavasti, ja kaikki on kivaa. Sitten tullaan kuitenkin päätepisteeseen jossa on pakko ryhtyä vetämään takaisin. Ruosteisen terän piikit haraavat vastaan, meno on epätasaista ja vittumaista tuskan kyynelten ja hampaat suusta pudottavien ääniefektien säestämänä. Saha pomppisi mielellään kieroon uusille urille, mutta pidän sen vielä väkisin kohdallaan, koska tiedän että pian on taas tulossa parempaa.

Olipa harvinaisen tyhmä vertauskuva. Hävettää niin, etten voi muuta kuin julkaista tämän. Tunnen olevani skitsofreeninen smurffi, joka vuoropäivin kaivaa hautaansa ja seuraavana päivänä hymyilee kilpaa auringon kanssa. Ostan huomenna sinisen myssyn.

Tykkään vaan niin kamalan paljon ja koko ajan vain enemmän, etten tiedä, mitä tekisin. Siksi teen kaikkea typerää.

Meckelin divertikkeli

Tutkin hieman anatomiaa saatavilla olevan kirjallisuuden avulla.

Ihmisen perseessä on paikka nimeltä Meckelin divertikkeli. Se siljaitsee ilmentyessään sykkyräsuolessa, ohutsuolen loppuosassa. Sen seinämä on monikerroksinen, ja kerroksista sisin, limakalvo, on voimakkaasti poimuttunut ravintoaineiden imeytymisen helpottumiseksi.

Meckelin divertikkeliin päästäkseen on kuljettava peräaukosta paksusuolen eri osien (S-kirjaimen muotoinen colon igmoideum, colon descendens, poikittainen colon transversun ja vatsaontelossa kohoava colon ascendens) läpi kohti ohutsuolen alkua.

Ohutsuolen ja paksusuolen liittymäkohtaan on muodostunut takaisinvirtauksen estävä läppä. Onneksi astuimme sisään B-rapun kautta, koska muuten paluuta ei olisi. Koska jo paksusuoli on noin kaksi metriä (tarkalleen eri osineen vain noin 1,7 metriä) pitkä, olemme Meckelin divertikkelin kulmilla chillatessamme varsin syvällä.

Kutakuinkin yhtä syvältä tämä elämä on.

Tänään olen yksin!

Kaikki on hyvin. Kaiken pitäis olla hyvin. Vai onko? Valehtelisin, jos väittäisin olevani tyytyväinen ja onnellinen. Unikirjassani lukee, että riippumattomuus ja vapaus ovat tavoiteltavia unelmia. Hittoon tuollaiset tekstit, en ole lainkaan tytyväinen vapauteeni. Tunnen olevani yhä enemmän ahdistunut maatessani kapselissani. Makuuhuone tämä kai on. Mutta vaikka kuinka pyörin sängyssäni, en osu keneenkään.

Saan nukkua yöni yksin ja rauhassa, ilman että heräilen tunnin välein tarkistamaan, nukkuuko vieressäni ketään. Kun ketään ei ole. On eri asia olla yksin kuin yksinäinen, nyt taidan olla noita molempia yhtä aikaa.

Pirullista.

On/off 2/2

Eihän minulla edelleenkään ole parveketta.

On/off 1/2

Ainapa ei vaan voi voittaa. Henkilöiden Y ja Z välinen kanssakäyminen on muodostumassa jatkuvaa ärsytystä aiheuttavaksi taisteluksi.

Taistelu on sodankäyntiä.

Taistelu on aina tuskaista. Ennen taisteluun ryhtymistä on selvitettävä, onko taistelun aikana koettu tuska sen arvoista, että se kannattaa kärsiä. Ja mitkä mahdollisuudet on saavuttaa toivottu lopputulos. Jos toivottua lopputulosta ei saavuteta, moninkertaistuu taistelun aikana koettu tuska.

Tuska eli kiputila on varoitusmerkki elimistöön kohdistuneesta mahdollisesta vammasta tai sairaudesta. Kipuviestejä aivoihin välittävät hermopäätteet, joita on eri puolilla kehoa.

Henkinen tuska on varoitusmerkki ihmiseen kohdistuneesta mahdollisesta idioottimaisuudesta tai hyväksikäytöstä. Henkisen tuskan kipuviestejä välittävät niitä aiheuttavat ihmiset elävän kehon ympärillä.

Ihmissuhteilla on tapana tuoda mielihyvää suhdeverkoston käyttäjille. On myös ihmissuhteita, jotka aiheuttavat pääsääntöisesti tuskaa tai pahaa oloa. Tällaiset ihmissuhteet eivät normaalitilanteessa ole toivottavia, ja niistä onkin pyrittävä eroon joko korjaamalla ihmissuhteet vähemmän vahinkoa aiheuttaviksi, tai irtautumalla tällaisista suhdeverkostoista kokonaan.

Kiva että sain tämän asian selvitettyä. <3 Nyt hyppään parvekkeelta.

Voiko piirit vielä pienentyä?

Olisinpa kauniissa maailmassani ilman kateellisia, kyynisiä, neuroottisia, pahaa haluavia, juoruavia, lässyttäviä, kaakattavia, valittavia ja kokonaisuudessaan niin ihastuttavan täydellisellä tasolla kattavan vittumaisia ex-ihmisiä. Sekä omiani että muiden.

Soitin exälle joka sanoi jutelleensa exänsä ja mun toisen exän nykyisen välisistä suhteista ja siitä, miten vaikeaa on kun ensimmäisen exäni nykyisen exä ja toinen exäni nykyinen sekä hänen exänsä ovat keskenään riidoissa. Exän nykyisen exän toinen exä sanoi tuntevansa minut. Samoin exäni toisen exän nykyinen, ja hänen exänsä nykyinen sekä ex tuntevat exäni, ja sitä kautta myös minut.

Minä tunnen ne kaikki.


Eräs astronautti kertoi, kuinka hänen ollessaan avaruuslennolla sukkulassa syntyi pieni tulipalo. He saivat palon sammutettua, eikä vahinkoja syntynyt. Ahdistavinta oli astronautin mukaan se, kun savun haju jäi leijailemaan sukkulaan. Siellä ei ollut olemassa ikkunaa, jonka olisi voinut avata ja raikastaa sisäilmaa.

Ymmärrän tuota ahdistusta hyvin. Semmoinen olo minullakin on.