Sunnuntain ja maanantain välisenä unettomana yönä on mukava käpertyä
peiton alle lämpimään ja miettiä, mitä kaikkea jouluna voi tehdä.
Ilmakin on ollut viimeiset kolme päivää niin inspiroiva, kun vettä sataa
kaatamalla, ja pisarat hakkaavat penthouseni kattoon oikein kunnolla
ropisten. Lumi suli veteläksi mössöksi joka muuttuu paskan väriseksi ja
sotkee kaiken. Naapurista kuuluu epävireistä vollotusta, siellä
lauletaan pontikan vaikutuksen alaisena jotta "joulu tulla jollottaa,
lal lal lal lal laa laa". laulu loppuu kovaääniseen rysähdykseen, ja
vaihtuu toteamukseen "Saatanan perkele."
Viritin boksini täyteen joulukoristeita viimeksi kaksi vuotta sitten.
Tapahtuma sai traagisen lopun, kun yritin unissani hirttäytyä
koristeisiin. Heräsin, astuin lasisen koristepallon päälle ja päätin
lasinsiruja jalkapohjastani nyppiessäni, jotta perheelliset hoitakoon
koristelun toistaiseksi.
Vastapainona aneemiselle ilmapiirille menin perjantaina ABC:lle ostamaan
karkkia piristykseksi, mutta liukastuin jäisellä pihalla, lensin ensin
perseelleni ja sitten naamalleni. Vähän kun yrittää parantaa maailmaa
(no edes omaa pientä maailmaansa), niin ulkopuolelta rangaistaan heti,
ikään kuin etukäteen.
Tätä kirjoittaessani eteisen katossa oleva virransäästölamppu alkoi
pitää omituisen kuuloista pihinää. Sitten se poksahti ja alkoi haista
pahalle. Sillä on tiettyjä yhtymäkohtia minun kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti