Kuinka saan palautettua iäkkään uskovaisen vanhan rouvan luottamuksen siihen, että pystyn olemaan työpaikalla normaali pillereitä syömätön kollega puhuttuani kokonaisen iltapäivän K-market Herkkumällin laskutuksesta, ja huomattuani klo 15.59, että nimi olikin Herkkumatti.

Solarium

Sain kortin solariumiin pirtsakalta tyttöseltä jolla oli pari numeroa liian pieni kireä t-paita yllänsä. Mietin noita tissiparkoja, miten mahtavat moisessa lintassa makkarankuoressa selviytyä. Naiset luulevat kai olevansa viehättäviä näyttäessään kondomiin tungetulta possumunkilta.

Pian näytin minäkin bratwurstilta, ainakin melkein. Ns. vanhana konkarina ajattelin, että selviän toki maksimiajasta, kun nahkani ei toki ole aiemminkaan ollut erityisen herkkä. No, hanikat kaakkoon ja kapseliin makoilemaan. Kivaa ambient-musaa kuunnellessa vaivun transsiin ja koen sekaeroottisia hallusi- illusi- ja mutaatioita pääni sisällä. Sietämätön kuumuus ja kärvennysliekin sammuminen herättää minut hieman liian pitkän ajan kuluttua.

Olisi pitänyt vaan lukea ohjeita ja aloitella varovasti. Nyt olen kuin Chernobylin reaktorissa käynyt punahehkuinen joulukinkku; perseeni punottaa kuin sianpillu pakkasella ja naama hehkuu oranssina.

Pois lähtiessäni tarkoituksenani oli huomauttaa respan neidin liian kireästä paidasta, nyt pujahdankin varauloskäynnin kautta pihalle samalla kun yritän verhota porkkanaisia kasvojani takilla. Mitäpä neitonen ei tekisi kauneutensa eteen.

Kananlinnun koekeittiössä, 2

On kotiäitinä olo hankalaa. Kun vähitellen vuosien saatossa olen oppinut tekemään ruokaa, joka maistuu joltain, tulee uusavuttoman koekeittiössä eteen vain pahempia haasteita.

Euroopassa on maita joissa ei syödä kuin tuoretta leipää. Ranskalaisen ruokadirektiivin mukaan puolestaan leiväksi saa kutsua tuotosta, jossa on vettä, jauhoja, hiivaa ja suolaa. Jos paakelsissa on jotain muuta kuin neljää perusainetta, sitä on kutsuttava joksikin muuksi.

Päätin, että mussutan tästä lähtien vain tuoretta leipää. Kun perusaineita on vain neljä, luulisi, ettei leivonnassa juuri voi epäonnistua. Mitään suuria odotuksia en ole tohtinut itselleni määrittää, sillä muistan dieettiajat, jolloin tein itselleni vähähiilihydraattisia sämpylöitä. Ne näyttivät pesusieneltä.

Jauhoja, vettä ja niin edelleen. Vaivataan, vellotaan ja sotketaan koko saatanan keittiö. Mustia vaatteita ei näköjään kannata käyttää. Mikä hemmetti on sitko? Miksi hiiva haisee juuri niin pahalta kuin kuulostaakin, ja tuntuu vielä epämääräisemmältä? Tuleeko näistä kikkareista tosiaankin sämpylän tahi patongin näköisiä?

Jos ei se paljoa maksanut, niin ei häävi ole lopputuloskaan. Järsin tässä sämpylää, joka maistuu lastulevylle. Tietääkö kukaan hyvän ranskalaisen kotitalousopiston puhelinnumeroa?