Tehkää hyvin

Silleen periaatteellisesti en haluaisi alati valittaa, mutta avaudunpa nyt kun vältyin juuri ja juuri (englanniksi "root and root") katastrofaaliselta liikenneonnettomuudelta.

Jotkut ihmiset ei vaan osaa. Jos ei osaa, ei pitäis tehdä. Älä tee, ellet osaa. Siis jos osaat, tee, ja tee hyvin. Mutta jos et osaa, älä tee huonosti; jos et osaa, älä tee ollenkaan. Älä tee mitenkään ehkäjotenkutenhyvin vaan TÄYDELLISESTI eikä juosten kusemalla vaan hiljaa hivuttamalla.

Helmikuussa vein autoni kohtalaisen kattavaan huoltoon, koska halusin että se on kunnossa katsastusta varten. Ja koska erään moottorin käynnin kannalta strategisen kumihyödykkeen uusiminen oli edessä, ellen haluaisi kohdata moottorivauriota silmästä silmään (sinänsä järjetöntä, koska moottorilla ei näytä olevan silmää).

Loppulasku oli yli 500 euroa, joka sisälsi kumihyödykkeen vaihtamisen sekä joukon muita aktiviteetteja. Jollain on siis ollut kivaa autoni kanssa. Ihan virallista kivaa, koska kyseessä oli merkkihuolto.

Ajoin huoltokorjaamon pihalta pois ja kuulin kilinää. Kilinä ei ollut onnellista hääkellojen kalkatusta, vaan kuului moottoritilasta. Pysähdyin, avasin konepellin ja totesin että moottorin öljykorkki oli moottorin päällä irrallaan. Sattuuhan noita, myöhästyn joskus itsekin bussista tai unohdan kahvinkeittimen päälle aamulla.

Korkki kiinni, takaisin autoon, ja jatkamaan eteen päin. Vilkku vasemmalle, käännös, kaasua ja *ryms*, *kolikoli*, *poks*. Jarrua jälleen, ja ulos tutkimaan asiaa. Etujousi on edelleen poikki, which is nice. Se on ollut katkenneena muutaman viikon, ja tarkoitus oli, että maksamani 500 euroa kirvoittaisi huotomiehen vaihtamaan sen, kuten ystävällinen pyyntöni oli kuulunut. En kai ollut riittävän ystävällinen huoltotiskillä aamulla.

Sattuuhan noita, edelleen.

Pienten nikotuskohtausten ja etujousen vaihtamisen jälkeen kaikki menikin hyvin maaliskuuhun saakka, jolloin päätin viedä auton katsastettavaksi. Ainakin yritin, läpihän se ei toki mennyt. Raidetangon pää on väljä kuin edellisyönä höyläämäni kanssaihmisen yhdyntäläpi. Rasva saa kitinän vaikenemaan molemmissa tapauksissa, mutta auton kannalta kyseeseen tulisi vain väljyyden poistaminen vaihto-osalla.

Vein tällä kertaa auton eri korjaamolle, ja pyysin samalla kiristämään tai tarvittaessa vaihtamaan laturin hihnan, joka oli alkanut ulvoa kuin entinen avoliitto-oikeushenkilöni maanantaiaamuisin.

Hihnaa ei vaihdettukaan, koskapa se oli kuin uusi — vaihdettu huoltokorjaajan mukaan ehkä vain muutama viikko sitten? No toki, ylihinnoitellussa merkkihuollossa. Olivatten vain unohdaneet, että hihnankiristimen pultit kannattaisi laittaa paikoilleen, notta kiristin toimisi halutulla tavalla eikä vain roikkuisi hihnan varassa. Ystävällisesti korjaamolla luvattiin hoitaa asia, sekä vaihtaa väljäksi hinkatut nivelet. Huolto onnistui, kiitos kiitos. Kissa kiitoksella elää, joten pankkikorttini vinkaisi taas kuin syöttöporsas sähköiskun saatuaan. Noin 200 euron lasku sai minutkin vinkaisemaan. Auto ainakin olisi kunnossa.

Vai olisiko? Ajan suoraan katsastusasemalle ja tunnustan tiskin takaa neidille, että nyt on jännät paikat. Neiti hymähti, ja pyysi pankkikorttiani. Se olikin saanut viime vuorokausina enemmän huomiota kuin minä. Tällä kertaa huomio kannatti, sillä auto sai ajoaikaa taas seuraavaan kevääseen. Lähdin sen kunniaksi hieman maalle ajelemaan.

Kun lumi on sulanut, pahin pöly laskeutunut ja aurinko paistaa, on mukava ajella pitkin syrjäisiä sorateitä ja katsoa, kun ihmiset ovat siistineet pihansa valmiiksi kesää varten. Aurinko lämmittää kasvoja, tuuli suhisee raollaan olevasta ikkunasta kesäisesti, ja auton moottori hyrrää tasaisesti. Välillä soratien kuopat kolahtavat, mutta meno jatkuu. Kuopat ovat kummallisen säännöllisesti tiellä, tuntuu jopa kuin kolina olisi rytmikästä.

Mutta mitä perkelettä, tiehän on asfaltoitu?! Kolina on kuin pyörittäisi leivänpaahdinta pesukoneessa. Jospa hiljentäisin tai jopa pysähtyisin, sen verran pahalta ääni kuulostaa.

Hetken empiiristen tutkimusten jälkeen kolina kuuluisi ilmeisesti eturenkaasta. Siihen liittyvät kuluneet osathan oli juuri vaihdettu, joten eihän ongelmia pitäisi olla, kunhan rengas vain on kiinni! Vai onko?

Ei. Pultit ovat niin löysällä että saan pyöriteltyä niitä käsin. On ilmeisesti kirjoittamaton sääntö, että jokaisen huoltomekaanikon tulee jättää vapaasti valitsemansa neljä pulttia kiristämättä jokaisen huoltokerran yhteydessä. Tällä kertaa nämä neljä pulttia olivat vasemman eturenkaan pultit. Aika veikeää!

Pohdin, olisinko raivoissani huolimattomille mekaanikoille, vai tyytyväinen siitä etten sattunut ajamaan moottoritiellä pulttien irtoamisen aikana? Taidan vain toistaa jo alussa mainitsemani elämän perusasiat, toivoen, että autokorjaamot jonain päivänä tulostaisivat nämä seinälleen muistutukseksi:

Jotkut ihmiset ei vaan osaa. Jos ei osaa, ei pitäis tehdä. Älä tee, ellet osaa. Siis jos osaat, tee, ja tee hyvin. Mutta jos et osaa, älä tee huonosti; jos et osaa, älä tee ollenkaan. Älä tee mitenkään ehkäjotenkutenhyvin vaan TÄYDELLISESTI eikä juosten kusemalla vaan hiljaa hivuttamalla.