Sain lauantaina kutsun illalliselle kovin miellyttävän henkilön luokse.
Paikkana oli kolmen hengen opiskelijasolu, jonka kaksi muuta asukasta
olivat illan poissa, ja aikoivat palailla vasta sunnuntaina päivällä.
Joko illallinen, seura tai molemmat olivat siinä määrin miellyttäviä,
jotta yhteysvastuullisesti pohtien tilanne riistäytyi siihen pisteeseen,
että jäin ateriointikohteeseen yöksi. Laitoin kellon soimaan klo 7.30
että varmasti ehtisin alta pois, kun muut asukkaat tulevat aikanaan
kotiin. Uni maistui.
Aamulla siinä sitten hipelöin kutiavaa selkääni, tosin hetken
hipelöinnin jälkeen huomasin ettei selkä ollutkaan omani. Ajatus oli kai
pääasia. Sitten eteisestä kuului ääniä. Molemmat asukkaat tulivat
kotiin yhtä aikaa. Kello oli seitsemän aamulla.
Kuka perhana tulee kotiin seitsemältä aamulla sunnuntaina, miksi??
Tempaisin peiton korviin saakka ja toivoin, että huoneen ovi todella oli
lukossa. Siinä sitten kuulostelimme tilannetta. Kun hetken kuluttua
ääntä kuului sekä suihkusta että keittiöstä, illalliskokkini vihjaisi
että nyt olisi sopiva hetki harkita kotiin siirtymistä.
Sieppasin irto-omaisuuteni kainalooni ja singahdin huoneesta ulos ja
juoksin eteisen läpi rappukäytävään. Pukeuduin hississä ja kipitin
autooni. Kiivetessäni kotirappusiani fiinin ja fressin näköisenä
kauluspaita rytyssä, irtotakki päällä ja tukka kohtalaisen nussitun
näköisenä, alkoholistinaapurini tuli vastaan ja murahti jotta "Mahtoiko
olla mukava ilta?".
Oli. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti