Jouluahdistus

On joulumieli ihmisen niin suurenmoisen harras,
ledikynttilän valossa kun kypsyy lihavarras.

Ja omenat punahomeiset nuo silmäin eessä killuu,
Euroshopper-aprikoosit keitinvedessä kuivakkaina killuu.

Kuin varpunen jouluaamuna on tunnelmakin ankee,
puolitiehen jäänyt oma pukkikin, nyt saa ei edes kankee. 

Kuinka saan palautettua iäkkään uskovaisen vanhan rouvan luottamuksen siihen, että pystyn olemaan työpaikalla normaali pillereitä syömätön kollega puhuttuani kokonaisen iltapäivän K-market Herkkumällin laskutuksesta, ja huomattuani klo 15.59, että nimi olikin Herkkumatti.

Solarium

Sain kortin solariumiin pirtsakalta tyttöseltä jolla oli pari numeroa liian pieni kireä t-paita yllänsä. Mietin noita tissiparkoja, miten mahtavat moisessa lintassa makkarankuoressa selviytyä. Naiset luulevat kai olevansa viehättäviä näyttäessään kondomiin tungetulta possumunkilta.

Pian näytin minäkin bratwurstilta, ainakin melkein. Ns. vanhana konkarina ajattelin, että selviän toki maksimiajasta, kun nahkani ei toki ole aiemminkaan ollut erityisen herkkä. No, hanikat kaakkoon ja kapseliin makoilemaan. Kivaa ambient-musaa kuunnellessa vaivun transsiin ja koen sekaeroottisia hallusi- illusi- ja mutaatioita pääni sisällä. Sietämätön kuumuus ja kärvennysliekin sammuminen herättää minut hieman liian pitkän ajan kuluttua.

Olisi pitänyt vaan lukea ohjeita ja aloitella varovasti. Nyt olen kuin Chernobylin reaktorissa käynyt punahehkuinen joulukinkku; perseeni punottaa kuin sianpillu pakkasella ja naama hehkuu oranssina.

Pois lähtiessäni tarkoituksenani oli huomauttaa respan neidin liian kireästä paidasta, nyt pujahdankin varauloskäynnin kautta pihalle samalla kun yritän verhota porkkanaisia kasvojani takilla. Mitäpä neitonen ei tekisi kauneutensa eteen.

Kananlinnun koekeittiössä, 2

On kotiäitinä olo hankalaa. Kun vähitellen vuosien saatossa olen oppinut tekemään ruokaa, joka maistuu joltain, tulee uusavuttoman koekeittiössä eteen vain pahempia haasteita.

Euroopassa on maita joissa ei syödä kuin tuoretta leipää. Ranskalaisen ruokadirektiivin mukaan puolestaan leiväksi saa kutsua tuotosta, jossa on vettä, jauhoja, hiivaa ja suolaa. Jos paakelsissa on jotain muuta kuin neljää perusainetta, sitä on kutsuttava joksikin muuksi.

Päätin, että mussutan tästä lähtien vain tuoretta leipää. Kun perusaineita on vain neljä, luulisi, ettei leivonnassa juuri voi epäonnistua. Mitään suuria odotuksia en ole tohtinut itselleni määrittää, sillä muistan dieettiajat, jolloin tein itselleni vähähiilihydraattisia sämpylöitä. Ne näyttivät pesusieneltä.

Jauhoja, vettä ja niin edelleen. Vaivataan, vellotaan ja sotketaan koko saatanan keittiö. Mustia vaatteita ei näköjään kannata käyttää. Mikä hemmetti on sitko? Miksi hiiva haisee juuri niin pahalta kuin kuulostaakin, ja tuntuu vielä epämääräisemmältä? Tuleeko näistä kikkareista tosiaankin sämpylän tahi patongin näköisiä?

Jos ei se paljoa maksanut, niin ei häävi ole lopputuloskaan. Järsin tässä sämpylää, joka maistuu lastulevylle. Tietääkö kukaan hyvän ranskalaisen kotitalousopiston puhelinnumeroa?

Jälleen keskittymishäiriö luennolla

Noniin, taas tuli aloitettua syksyn luentoputki. Toivottavasti tämä alkaa olla ylipiston puolesta viimeisiä syyslukukausia kohdallani, koska touhu käy vuosi vuodelta vain vaarallisemmaksi.

Kun nuoret sukupolvet ovat aina edeltäjiään ehompia, niin tollaisten parikymppisten keskellä tallustaessa saa säätää sydämentahdistinta uudelleen ja napata pari ylimääräistä nitroa. Mitäs tällainen vanha lehmä voi muutakaan kuin lampsia utareet pystyssä katsomaan, millaista porukkaa kirjanpidon peruskurssille tänä vuonna tulee.

Tottakai mulkoilen jonkun ikänsä jakapalloa pelanneen poikaihmisen ahteria, enkä havannoi lähiympäristöä riittävän selvästi. Pamautan silmäkulmani salin etuosassa törröttävään piirtoheittimen peiliin. Eikö noita perkeleitä voi jo vähitellen raahata kierrätyskeskuksen tai lähettää Afrikkaan, kun joka paikassa on kuitenkin videotykit? Sellaiset turvallisesti katossa roikkuvat pömpelit, joihin ei vahingossakaan voi osua.

Tuo samainen yliolanheitin on koskettanut sisintäni aiemminkin, mikä käy vuoden takaisista päiväkirjamerkinnöistäkin ilmi.

Kaksi faktaa eivät näytä muuttuvan; komeiden ihmisten vetovoimaisuus ja päätalon luentosalien piirtoheitinvarustus. Näin järkeili vasen silmä mustana näppäimistöä hakkaava himpula.

Geneerinen valitus

Kävin katsomassa uutta pesukonetta. Siinä oli sumeaa logiikkaa hyväksikäyttävä pesuohjelma. Myyjä sanoi, että ohjelmassa on tuttuun tapaan eri syklejä, vain kiertoaika saattaa muuttua eri pesutilanteiden mukaan. Kone toimisi kuulemma aivan kuin ajatus.

Ajattelin, olisiko päässäni sellaista ajatusta, joka toimisi. Oma elämänikin on sumean logiikan verhoamaa kiertokulkua: innostun aina kesällä opiskelusta, kun mikään koulu ei ole auki. Syksyllä vaivun depressioon, irtisanon itseni töistä ja myyn auton. Keväällä panettaa ja syön itseni lihavaksi, jotta voin koko alkukesän märistä lähipiirilleni, etten ole rantakunnossa. Loppukesästä löhöän sohvalla, vaikka ulkona paistaisi aurinko - siltä varalta, että kohta kumminkin voisi alkaa sataa.

Elämän tasainen kiertokulku on kuin sveitsiläisen käkikellon jumiin jäänyt käkiparka. Se kukkuu tasatunnein ja vaipuu koomaan silloin kun se on sitä tarkoitusta varten ohjelmoitu. Maailmankaikkeutta pyörittävä hammasratas on ilmeisesti aivottoman kokoonpanotyöntekijän johdosta alun perinkin sijoitettu väärään asentoon niin, että rattaat pyörivät liian lujaa silloin kun pitäisi mennä hiljaa, ja hituroivat silloin kun olisi aika mennä lujaa.

Koskaan ei ole kohden, ja mihinkään ei ole syytä olla tyytyväinen. Tiivistettäköön universaali valitelma tällä tavalla.

Uunilintu

Tullessani junalla Helsingistä Tampereelle satuin vilkaisemaan ulos Riihimäen kohdalla. Rakennustyömaan kohdalla oli suuri kyltti, jossa luki: "Riihimäen kaupunki rakennuttaa - Uunilinnun päiväkoti".

Mukavaa, että piltit saavat uuden sijan. Mutta mikä hemmetti tuollainen nimi on olevinaan? UUNILINTU? Kyltin nähtyäni hieraisin silmiäni, ja luulin aluksi että kekseliäs nuoriso on käynyt maalaamassa Unilinnun päiväkodin nimeen ylimääräisen u-kirjaimen. Mutta eipä ollut.

Nälkäisenä mieleeni tuli ensisijaisesti ruoka. Kuka tolvana nimeää päiväkodin paahdetun broilerin mukaan? Miksi juuri lintu? Rakennettakoon seuraavaksi "Uuniporsaan päiväkoti" tai "Liekitetyn kuhafileen päiväkoti". Entäpä jos nimivitsaus onkin koko sosiaali- ja terveystoimen laajuinen? Seuraavaksi valmistunee Hoivakoti Röstiperuna. Hohhoi ja haloo!

Jos välttämättä tarkoitus on pitää yleisimmän lintulajimme nimi päiväkodin nimenä, käytettäköön sen vaihtoehtoista lajinimeä, joka on pajulintu. Ei tulisi näin typeriä ajatuksia vaivaamaan päänuppia turhan takia.

Lue lisää pajulinnusta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pajulintu) ja pohdi, maistuisiko se paahdettuna röstiperunoiden kanssa. Jos päädyt kokeilemaan ruokalajia käytännössä, kerro minulle lopputuloksesta!

Asiakaspalvelutilanne

Kävin Euromarketissa. Kassoilla on yleensä varsin eleettömiä myyjiä, mutta tällä kertaa täti oli kuin sketsisarjasta. Kun saavuin ostoskorini kanssa liukuhihnan päähän, nainen ampaisi tuoliltansa pystyyyn kuin kanuuna, ja kiljaisi: "MOI!!". Pudotin luottokorttini säikähdyksestä lattialle ja keräilin niitä hetken. Sitten tuli kuitin allekirjoituksen aika, ja heti kun sain kynän käteeni, sain välitöntä palautetta:

- "Jaaha, sinäkin sitten olet tuollainen vasuri! Tänään on joku vasenkätisten päivä, tai sitten ne vain kaikki eksyy mun kassalle. Eihän tossa silleen mitään pahaa ole. Ihan kiva, että jotkut on erilaisia. Eikä se mua haittaa silleen yhtään. Ei minusta vasenkätiset ole sen kummempia kuin muutkaan, vaikka jotkut sanoo niitä tyhmiksi. Enkä mä usko siihen juttuun, että vasenkätiset kuolee nuorempina."

Jos tuossa ei vielä ollut tarpeeksi, sain vielä lopputuuvistelmän:

- "Kyllä teilläkin on varmasti ihan kiva elämä! Kiittimoi!"

Toimiston teknologiapläjäys

Mistä johtuu, että kun tahtoisin tulostaa pienen palan paperia 150 miljoonan liikevaihtoa pyörittävän yrityksen tiloissa, mistään ei löydy tulostinta joka sekä käyttäisi oikeaa paperikokoa että olisi yleensäkin toimintakuntoinen.

Nykymaailman mukaiset työryhmätulostimetkin ovat käyttöliittymältään ja viesteiltään lähinnä vittuilupainotteisia. Vahvoja voimasanoja sisältäneet keskusteluni japanilaisittain asiallista tekstiä viestivän tulostimen kanssa aiheuttivat kahden osaston tyhjenemiseen aikaistetulle kahvitauolle.

- "Tulostus on keskeytetty. Voit nyt lisätä sinisen värikasetin." Ai voinko? Entä jos en halua? Varsinkaan, kun tulosteessani ei ole mitään mikä tarvisi sinistä värikasettia? Peruutan toiminnon.

"Pääset poistamaan tulostustöitä asetusnäytöltä, kun värikasetti on vaihdettu.", selvä - tulostusjonoon jäävät siis niin omat taulukkoni, Niksi-Pirkan reseptini kuin osastopäällikön tulostamat toosan kuvatkin - siihen saakka, kunnes huoltoyritys ehtii toimittaa sinisen värikasetin jota kukaan ei edes halua!

Saan roppakaupalla lisää määräyksiä. "Avaa nyt takakansi. Lisää paperia. Tarkista värikasetin kunto. Paina Jatka-painiketta", kysymättä minulta, haluanko edes tehdä mitään noista. Haluaisin jo päästä lounaalle mussuttamaan kanavoileipääni, mutta helvetinkone haluaa minun rassaavan takaluukkuaan. Tässä näin, ihmisten katsoessa.

Yritän sammuttaa virran koko romusta, koska nälkä kurnii. Japanilainen on tässäkin kohtaa ollut askelta edellä; virran katkaisu ei onnistu, kun laite on vikatilassa.

Revin töpselin seinästä ja poistun syömään, jääkööt japanilaishyödyke levälleen nurkkaansa.