Etsitään: Avec.

Voi stressin juuripuru. Sain pyynnön saapua merkittävään kutsuvierasiltamaan joka pidetään ihan muutaman päivän sisällä. Avec.

Mikä vitun avec. Ihan kuin tässä ei olisi jo muutenkin sressiä, kuinka muuttua nuoreksi, komeaksi, timmiksi ja halutuksi kaikkien suihkuseurapiireissä nääntymykseen saakka luikerrelleiden hyväosaisten joukossa. Puhumattakaan uusien vaatteiden hankinnasta - jotka eivät siis edes mahdu päälle - tilanteessa jossa sekä verottaja että perintätoimistot syksyvät kilvan juustohöylät käsissään repimään selkänahkaani. Tilanteessa jossa vararahastot ovat ehtyneet Aasian pörssikriisin seurauksena, luottokortit makaavat roskakorissa palasiksi leikeltyinä ja pankkitilit niin tyhjäksi pumpattuina että jos ne olisivat kivestä veistettyjä kapseleita, ne kelluisivat maapallon ilmakehän ulkopuolella.

Tumpsutan asuntoni täyteen hajusuolaa ja yritän ehkäistä hyperventilointia, poljen kuntopyörää kasvot siniviolettisina ja puuskutan kovemmin kuin opiskelija-asuntolan kiimaiset oriit toteuttaessaan universumin upeinta, aivolohkot fuusioittavaa, kondomit räjäyttävää seksiä joka saa jokaisen yksittäisen siittiösolunkin laukeamaan kolmesti peräkkäin.

Seinilläni roikkuu julisteita ja mainoksia italialaisista merkkivaatteista, jotka ehkä ehdin juuri ja juuri ostaa mikäli en käy töissä seuraavaan kahteen vuorokauteen, jätän kaikki mahdolliset ateriat väliin ja keskitän vajaa-aivokapasitanttisen elämäni rättikaupoissa juoksemiseen.

Autoni on vain alemman keskiluokan normikulkine, taksia käyttävät vain sosiaalipummit (autoni itseasiassa on entinen taksi) eikä helikopteri mahdu laskeutumaan juhlapaikan oven eteen. Siispä on käytettävä mielikuvituksettomasti tilauslimusiinia. Ehkä lehdistö ei ehdi noteeraamaan sisääntuloani, onhan heillä muuta tekemistä ilmaisten drinkkilippujensa kanssa ainakin alkuillasta.

Mutta kenen kanssa tulen sisään? Kenen kanssa kuhertelen, kenen kanssa olen iloinen ja niin helvetin rakastunut, että drinkkilasissani olevat sulaneet jääpalatkin kiteytyvät pinkeiksi sydämiksi. Niin silmittömän rakastunut, että vaikka pääni kääntäisin mihin suuntaan tahansa, näkisin vain hänet. Ja ennen kaikkea - jonka kaikki muutkin näkisivät jatkuvasti. - Siis toki minun seurassani. Mikä pahinta, pelkkä seuran noteeraaminen ei riitä, sen täytyy aiheuttaa kateutta oivallisella edustuskelpoisuudellaan, sulavalinjaisella käytöksellään ja verbaalisilla taidoillaan, jotka ovat niin lirkuttelevia, että saavat pahimmankin vihamieheni leijumaan suu idioottimaisessa virneessä. Kunnes vihamies huomaa erehdyksissään olleensa nanosekunnin ajan iloinen puolestani.

Etsinnän rajattu kohde, ja yleensäkin koko avec-kysymys on puhtaasti akateeminen. Puhutaan ns. tilastollisesta mahdottomuudesta, jollaisia toki tarvitaan osoittamaan, että saavutettu täydellisyys ei sittenkään ole niin täydellistä kuin aluksi on luultu.

Avec avec avec. Mikä pitkäaikaissinkun kirosana.