Vegetaristit, hah.

Oli tuossa kiintoisa konversaatio erään kasvissyöjän kanssa.

Levittelin toimiston keittiöllä tyytyväisenä kudosnesteestä kimaltelevaisia lehmän palasia uuninpellille paistumaan, kun sain välitöntä palautetta toiminnoistani. Minun pitäisi muka lopettaa moinen barbaarinen, viattomia nautoja teurastava elintyylini ja ryhtyä kasvissyöjäksi. Ne ovat lempeitä, hyväntuulisia, terveitä ihmisiä jotka eivät tee pahaa kenellekään. Eivätkä itselleen. Näinköhän tuo lienee?

Minusta kasvissyöjät ovat julmia. Suorastaan sydämettömiä. Kaukana on sateenkaarenhohtoinen lempeä elämä, yltäkylläinen lähimmäisenrakkaus ja toisten elämää kunnioittava etiikka (tuosta sanasta tulee aina mieleen suolakurkku). Syömisellään he tekevät paljon tuhoa.

Ajatellaanpa vaikka pientä porkkanaa. Kotimaista, kauniin karoteenista porkkanaa, joka vartaloltaan timminä ja sileänä uinuu tyytyväisenä mummolan takapihan kasvimaalla. Vailla aavistustakaan verokarhusta, sähkölaskuista tai hammaslääkärijonoista.

Sitten paikalle saapuu kasvissyöjä.

Nälkäisenä hän silmät ahnaasti kiiluen ja sylkirauhaset alkulimaa erittäen (kuin vanha pulsaattoripesukone vuotaessaan) hän huomaa maan mullassa rauhassa uinuvan porkkanan. Salamana Kasvissyöjä syöksyy pahaa aavistamattoman porkkanan kimppuun, repii sen hiuksista ylös ja roikottaa samaisista ulokkeista porkkanan sisätiloihin! Kaksin käsin retuuttamalla Kasvissyöjä kampeaa porkkanan leikkuulaudalle, ja täysin sumeilematta - jos toki ennalta harkitusti - hakkaa veitsellä porkkanalta pään poikki!! Ja kun porkkana sykkii vielä elossa, Kasvissyöjä paloittelee sen samaisella murhaustoiminteeseen käytetyllä leikkuulaudalla pieniksi kappaleiksi ja heittää yhäkin solutoimintaa harrastavat kappaleet kattilaan kiehuvaan veteen!! Näin saa loppunsa oranssin vallankumouksen ensimmäinen, viimeinen tai mikä tahansa edustaja! Näin loppuu tuuhean hiuksiston omaavan hoikan ja jäntevän porkkanan kenties lupaavin kasvuvaihe! Täten päättyy raikkaan raksahtelevan kotimaisen elämä. PORKKANA ON KUOLLUT.
Mitä tekee kasvissyöjä? Nauraa niin, että proteiinivajeesta aaltoilevat silmäpussit vuodattavat kyyneleitä! Tyytyväisenä hekottelee kyökissään, raottaa kattilan kanssa ja kurkistaa, yhäkö Suuri Oranssi elää. Kuinka pian jatkuu tämä barbaaristen toiminteiden kautta mielihyvää tuottava tapahtumien sarja? Jo viiden minuutin kuluttua keitinveden kiehumisesta. Kasvissyöjä ottaa vainajan pois vedestä kellumasta, asettelee kappaleet lautaselle, ja huokaa tyytyväisenä. Silmämunat kellertäväisinä hän tökkää viimeisen pistonsa porkkanaan haarukalla - ja työntää sen suuhunsa.

Hän pureskelee, jauhaa ja jäytää. Kielensä jokainen makunystyrä tunnistaa tämän suolavedessä keitetyn Lähimmäisen, jonka tiedetään olleen hyvätapainen ja harmiton porkkana. Sellainen, josta tuskin oli kenellekään vaaraa. Se oli arvokas elämä. Elämä, joka aikansa kasvoi ja juuri oppi tavoittelemaan loistokasta tulevaisuutta. Se elämä on nyt päättynyt, ja matkaa parhaillaan kohti Kasvissyöjän ruoansulatuskanavan röörejä. Ja juuri Kasvissyöjä on mielestään oikeutettu valitsemaan, että tämä elämä päättyi näin ala-arvoisesti. Vapaana kasvanut, kattilaan kuollut.


Työnnän paistin uuniin.