Kansantaloustieteen hekumaa

Perkele. Taas ollaan lukusalissa valmistelemassa suullista harkkatyötä. Täällä näyttää olevan liikaakin edustuskelpoisia taloustieteilijöitä.

"Ansiotulojen ennakoidaan kasvavan ja turpoavan vuonna 2008. Kasvuennuste on vähintään 17cm. Vähennysaste pienenee sitä mukaa, kun valtiovarainministeriö julkistaa arvionsa siitä, miltähän tuon kanssa suutelu voisi tuntua. Työllisyysprosentin odotetaan putoavan yhdessä housujen kanssa.
Yhteisöverokertymä voi reagoida voimakkaastikin muutoksiin alapäässä, joskin valtionapujen taskussa oleminen kompensoi laajennusvaikutusta."

*pim*

Bondagepupu

Sain mainossähköpostin jonka alkuperäinen lähettäjä oli sukulaistäti. Siinä pyydettiin osallistumaan television arvontaan, ja katsomaan lisätietoja kampanjasivulta. Kampanjan nimi oli bondagepupu.

BONDAGEPUPU?! Mietin kauhuissani koko päivän, miten hemmetissä herttainen täti-ihminen on löytänyt tuollaisen kampanjan, ja miten noloihin tilanteisiin hän joutuu lähetellessään työkavereille ja ystävilleen postia kampanjasta, jonka nimen merkityksestä hänellä ei ole harmainta aavistustakaan.


No, nyt tässä iltapäivällä huomasin juuri että kampanja onkin nimeltänsä BONGAA PUPU.

Keskittymiseste

Mihinkä lakiin, järjestelmään tahi ohjesääntöön perustuu se, että luentosalissa eteeni täytyy aina istua jonkun vetovoimaisen ja menestyvän, eroottisen tahi hyväntuoksuisen uroon häiritsemään keskittymiskykyäni.

Palasin juuri takaisin töihin parin tunnin luennolta, jolta en muista mitään muuta kuin piirtoheittimen, jonka tuuletin pöllytti edessäni istuvan sporttisen nuorukaisen Polo Sport -tuoksua vasten pöhöttyneitä kasvojani. Vähemmästäkin keskittymiskyky menee näinä ankeina ja täysin vääriltä osin kosteina syysiltoina. Millaisilla luennoilla lesbot käyvät? Vaihdan pääaineeni sellaiseksi.

Kommunikoinnin uusi aalto

Vuorovaikutusjutut on jänniä. Kun sanon työpaikalla "huomenta", odotan saavani siihen vastauksen. Kun lähetän sähköpostia henkilölle Y, hän vastaa siihen jossain vaiheessa. Samoin tekstiviesteihin tai puheluihin.

Kun erityisesti himpuloille tarkoitetussa sosiaalisessa mediassa lähettää lyhyenkin viestin, siihen ei välttämättä saa mitään vastausta. Yhteiskunnalliselta asemaltaan eristäytynyt hylkiö on sellainen, joka käytökseltään aiheuttaa epämieluisia tuntemuksia. Ongelmaan on helppo ratkaisu: valmis viestipohja, jonka viestiteksti on lyhyt ja ytimekäs "ei kiinnosta lopeta mene pois äijä yhh". Oikeinkirjoituksella tai muotoseikoilla ei tässä tapauksessa ole merkitystä - alkeellinenkin vastaus on parempi kuin ei vastausta ollenkaan.

Kiirastuleen sysättäköön pallit edellä ne, jotka eivät viitsi edes vaivautua sanomaan, että suksi kuuseen. Sosiaalisuus kuitenkin lienee yhteisöllisten sivustojen olemassaolon lähtökohta.

Töissä oli tänään rahkapullia. Sellaisia kermaisella mössöllä (nam) täytettyjä hiilihydraattimöhkäleitä. Eilen oli suklaisia pallukoita - kuten tryffeleitä, mutta neljä kertaa isompia. Maanantaina sacherkakkua, ensi perjantaina on pizzapäivä.

Saisiko nuo muutettua vaikka liikuntaseteleiksi. Tällainen sokerihumalainen herkkuperse ei voi eikä pysty olemaan ahmimatta kaikkea näkyvää. Ärsyttää.

Sähkövalo

Keittiöstä on lamppu palanut. Sellasen ylikansallisen homoruotsalaisen laitoken valmistuttama pulverimaalattu hyödyke, jonka kupu on niin piukassa ettei sitä saa irti hajottamatta koko asuntoa.

Päivällä en viitsi vaihtaa kun on niin valoisaa että näkee ilman valoakin. Illalla on niin pimeetä etten näe vaihtaa sitä kun ei ole valoa.

Teen elämästäni ongelmaista.

Pieni annos alapäähuumoria

Joskus aiemmin olin pienempi. Sekä tilavuudeltani että älyltäni. Nykyisin toinen noista on huomattavasti suurempi kuin toinen, ja se suurempi on tuskin äly - vieläkään.

Leikin naapurin tytön kanssa lapsuudessani melkeinpä jatkuvasti. Rakensimme takapihalle hökkelin jonne perustimme suurperheen. Muut perheenjäsenet tosin olivat kateissa kaiken aikaa, muttei se haitannut suurperheemme olemassaoloa. Perheellämme oli sukunimikin - hassu sana jonka olimme jossain kuulleet. Kumpikaan ei tiennyt sen merkitystä, mutta koska se oli suomalaisittain sanarytmillisesti sointuva; kaksitavuinen ja sopivia nyansseja sisältävä, päätimme valita sanan sukunimeksemme.

Sana oli Kyrpä. Se kuulosti yhtä aikaa sekä hassulta että hienolta, joten se olisi täydellinen sukunimi. Teimme upean (ja suurikokoisen) nimikilven hökkelimajan ulko-oven yläpuolelle. Nimikilpi oli maalattu vanerilevy, johon oli huolellisesti taiteiltu kaivertamalla vanhanajan kaunokirjoituksella "Kyrvät". Kilven alareunaan kaiverrettiin vielä koristeeksi kukkanen, ja kaiverrukset viimeisteltiin kirkkaanvärisillä maaleilla.

Näin tämä meille tuntematon sukupuolielimen synonyymi loisti kauniisti koristeltuna oululaisen omakotitaloalueen takapihalla. Sittemmin Kyrpien perhe lakkasi olemasta ja nimikilven kohtalo jäi epäselväksi. Ehkä se joskus vielä löytyy myöhempien sukupolvien suorittamissa kaivauksissa.