Voi halvatun halvattu. Naapurustoon on muuttanut poikapari. Molemmat nuoria ja komeita. Tällähän on välitön vaikutus henkilökohtaiseen elämääni siinä mielessä, etten enää voi käydä lähikaupassakaan ihan minkä näköisenä tahansa. Aiemmin olen hipsinyt sinne sunnuntaiaamuisin colleget ja t-paita yllä, mutta nyt täytyy partakin ajaa ja ehostautua joka jumalan kerta. Hyvästi rauhalliset aamut ja pitkät aamiaiset.
Mistäkö tällainen muuttoinformaatio on peräisin? No omakohtaisesta empiirisestä kokemuksesta! Kävin nimittäin hetki sitten lähikaupassa, ja tyypilliseen tapaan kyyläsin miellyttävän näköistä nuorta miestä hyllyjen välistä. Niin kauan kunnes hänen seuraansa liittyi toinen nuori ja hyvännäköinen mies, joka mulkaisi minua tappoilmeellä. Sähisin vastalauseeksi ja katosin pakastealtaalle.
Mieleni teki suklaata, mutta enhän suinkaan voi ostaa mitään epäterveellistä hyvärunkoisten poikasten nähden. Kaappasin heviosastolta mukaani kaksi kaalta ja marssin kassalle suunnitellen samalla, että palaan myöhemmin vielä hakemaan suklaani ennen aukioloajan päättymistä. Kaali maksoi noin 60 senttiä kilolta, joten ostokseni eivät montaa euroa tekisi. Mutta eihän tämä käy päinsä; näiden ostosten kanssa latoessani euroja tiskiin näyttäisin köyhältä. Minäpä ostankin KOLME kaalta, siinä riittää retuuttamista, punnitsemista — ja mikä tärkeintä — maksamista.
Myyjä katsoin epäuskoisena kun kolme suuren pään kokoista kaalta vyöryi pitkin liukuhihnaa. Ne eivät mahtuneet eettisestä luksuspuuvillasta mittatilaustyönä teetettyyn kauppakassiini, joten jouduin ostamaan lisäksi ankean osuuskaupan pussukan, jonne kolmas kaali piti tunkea. Samalla pojat ilmestyivätkin vihdoin kassalle. Pyörittelin ja hivelin kaalinpäitäni yrittäen esittää tyytyväistä samalla kun toinen silmäni zoomaili kohti makeishyllyä.
Toinen pojista osti neljä siideriä ja askin tupakkaa. Toinen osti kaksi askillista tupakkaa, ja kysyi nuorille homoseksuaaleille tyypiliseen marisevaan ääneen "riittääköhän nää?". Kaaliepisodini meni siis täydellisesti hukkaan. Helvetti. Täytyy seuraavalla lähikauppareissulla maksaa potut pottuina noille äpärille!
sunnuntai 26. elokuuta 2012
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Seuranhakuilmoitus - vastaa jo tänään!
Minulla — kuten useimmilla sinkuilla — on tarve löytää puolisoehdokas deittailtavaksi. Hektinen arki yhdistettynä laiskanpulskeaan vapaa-ajan elämäntyyliin ei kuitenkaan ole menestyksekkäin tilanne, jos aikaa pitäisi vielä pystyä jakamaan mahdolliselle kandidaatille (muun jakamisen ohella). Siispä päätin tehdä seuranhakuilmoituksen, jonka kriteerit ovat niin mahdottomia, ettei ne täyttävää miestä ole olemassakaan. Ainakaan tämän kylän alueella.
Olet akateemisesti koulutettu, mutta et brassaile tiedoillasi. Olet ns. himmennetyin lyhdyin ajava — varallisuutesi ei näy kuin henkilöille, jotka osaavat etsiä sen tuntomerkkejä. Pukeudut tyylikäästi, mutta pidät huolen siitä, että et kuitenkaan yhtä tyylikkäästi kuin minä. Suhteellisuudentajusi on ihailtavaa: kenkiin ei ole järkevää käyttää kahden kuukauden palkkaa, vaikka ne olisivat kuinka pornot. Luottotietosi ovat kunnossa ja omistat luottokortteja vähemmän kuin neljä (minulla on viisi).
Et tupakoi, olet urheilullinen (joka tarkoittaa sitä, että harrastat viikoittain liikuntaa — ei sitä, että sukkalaatikossasi on Aussiebumin jock strapit jotka traktorin avulla venyttämällä mahtuvat yllesi), ja potkit myös minun alati levenevää ahteriani liikkeelle (jotta omat jock strappinikin mahtuisivat vielä ylleni). Et kuitenkaan koskaan kutsu minua läskiksi, vaan kerrot, että kyynisyyteni ja alituinen mäkättämiseni kiihottavat sinua ulkomuodoistani riippumatta. Osaat tehdä hyvää ruokaa, ja pidät minun valmistamastani ruoasta. Haluat myös kokata yhdessä. Ymmärrät, että arkenakaan ei ole olemassa sellaista ateriaa, johon ei kuuluisi jälkiruoka.
Tappelet keskustelemalla normaalilla äänensävyllä — et huuda, heittele tavaroita tai ryhdy väkivaltaiseksi. Väittelyt käydään napakasti argumentoimalla, kummankin mielipiteet ja näkemykset tasa-arvoisesti huomioiden. Suuret päätökset tehdään yhdessä eri vaihtoehtoja objektiivisesti puntaroiden. Pienempien asioiden osalta molemmilla on vastuu ja velvollisuus tehdä niitä itsenäisesti ja arvostaa toisen osapuolen valintoja.
Aikaa kestävä muotoilu, arkkitehtuuri ja yleensäkin estetiikka vetoaa sinuun, ja nautit esimerkiksi kuvataiteesta tai Keski-Euroopan kaupungeissa arkkitehtuuristen orgasmien perässä juoksemisesta. Et vastusta näyttelyissä ravaamista ja kehut vuolaasti vapaailtoina tekemiäni kamalia töherryksiä. Olet sen verran nörtti, että ymmärrät, mikä merkitys Applen tuotteilla on elämään ja miten ne eroavat muiden valmistajien tuotteista.
Pidät hellyydestä, läheisyydestä, suutelusta, sylikkäin nukkumisesta, mutta olet kuitenkin irstas ja sopivalla tavalla pervo sika, joka ottaa mitä tahtoo silloin kun sen aika on. Ja sen aika on usein.
Toisaalta suhde vaatii myös tuulettumistilaa, jossa kummallakin on myös omaa yksityistä aikaansa.
Et ravaa baareissa, ja hyväksyt sen, että jos lompakostasi löytyy yhdenkin juottolan vip-kortti, työnnän sen silppuriin. Rakastat tästä huolimatta viinejä, viskejä ja konjakkeja. Kaveripiirisi rakastaa minua, eikä suostu tapaamaan sinua enää yksin ollessasi. Sinä itsekin haluat ja himoitset minua, sillä olen äärimmäisen tärkeä sinulle, niinkuin sinäkin olet minulle.
Joko kolahti?
Ei, naapuri vain kompuroi portaissa. Pahus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)