Työpaikalla kaikki naiset kyylää aina Jar1n (nimi muutettu) persettä.
Naiset antaa sille kaikki biojätteensä ruokatauolla, jotta Jar1 joutuu
menemään biojäteastialle pyllistelemään. Sitten naiset ryhmittelevät
tuolinsa elokuvateatterimuodostelmaan ja keskittyvät tuijottamaan
biojätetyöskentelyä.
Jar1 on toivoton juntti, ja vieläpä hieman yksinkertainen. Jar1 tykkää
jääkiekosta ja oluesta eikä ymmärrä mitään estetiikan, muodin tai hyvän maun päälle.
Jar1 ostaa autokseen mieluiten Toyotan, koska kaikilla muillakin on
sellainen - joten sen on pakko olla hyvä ainakin Jar1n ja niiden muiden
mielestä. Etuistuimella on lastenistuin ja takapenkillä toinen muistona
siitä, miten helposti elämässä voi langeta vuosikausia kestävään
sitoumukselliseen helvettiin.
Kukaan ei katsele m1nun (nimi muutettu) persettäni, vaikka siinä olisi
paljon enemmän hehtaareja katseltavana. Kahdenkeskinen kilpailu M1nun ja
Jar1n välillä on siis ratkennut. Sympaattinen tahvo vie voiton
eltaantuneesta runsaudentorvesta. Määrä ei korvaa laatua, näin
ihmiskunta on sen kautta aikain keskuudessaan määrätietoisesti mutta
hiljaisesti, sanoitta ja lauseitta sopinut ja vakuuttanut.
Puhdasta ja autuasta iloa sekä onnea voi osoittaa kitkemällä kateuden
siemenet ajatuksistaan ja olemalla aidosti tyytyväinen siitä, että
kanssaihminen on keskuudessaan onnellinen. Jopa Jar1 voi olla onnellinen
langenneen happaman kottaraisensa kanssa, joka pääsee kiinnittäytymään
em. peffaan lähietäisyydeltä aina kun haluaa. Toivottavasti molemmat putoavat
biojäteastiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti