Päässäni viiraa.
Kävin Sokoksella ostamassa pari laatikollista etnisen vähemmistön
suukkoja. Pysäköintihallista ulos pääsy kesti 20 minuuttia, koska kahden
naisen täyttämä ajoneuvo oli poistumisväylällä poikittain. Kumpikin
lehm... nainen istui autossa sisällä, eivätkä uskaltaneet ajaa eteen-
eikä taaksepäin, vaikka paikalle oli kertynyt ihmisiä avuksi viittomaan.
Kun menoramppi täyttyi autosta, paniikin ainekset olivat valmiina.
Torvet soivat, ja poikittain olevan auton kuljettajanainenkin ilmeisesti
menetti hermonsa ja alkoi soittamaan torveaan. Onneksi ulkopuolella
oleva mieshenkilö meni koputtamaan auton sivuikkunaan ja sanoi
kuljettajarouvalle "Vie nyt vittuun se romusi, tai kaadan sun auton kohta! Tässä on kohta koko kaupungin liikenne solmussa". Shokkihoito sai
naisen laittamaan peruutusvaihteen päälle, ja auto siirtyi vähitellen
pois tieltä. Upeaa!
Sitten Stockmannille, jonka yläkerrassa söin herkullisen aterian.
Kiertelin kerroksissa aikani ja menin parkkitaloon. Hississä muistin
etten ollut maksanut ruokaani :-o Kaappasin ajatuksissani tarjottimen
tiskiltä ja hipsin suoraan pöytään!
Kiipesin parkkihallista nolona rappusia ylös ja mietin, koska törmään
vartijaan, joka sanoo "Käytäiskö vähän tuolla?". Normaalistihan suorastaan
toivoisin, että nuori miesvartija pysäyttäisi, ja ehdottaisi tuollaista. Ketään ei kuitenkaan tullut vastaan.
Takaisin ravintolan kassalle päästyäni ravitsemuslaitoksen neiti katseli hahmoani silmät suurena kun selostin, että olin jo poistumassa
rakennuksesta, kun tunsin tukehtuvani syntiini. Maksoin laskuni ja
poistuin tyytyväisenä autoon. Lähdin ajamaan kohti ulosmenoporttia,
mutta toki puomin edessä huomasin, että olin unohtanut maksaa
pysäköintini. Taakseni oli muodostunut kolmen auton jono. Siis kolme
ärtynyttä ja joka sekunti enemmän raivostuvaa kuljettajaa.
Kiemurtelin ahtaalla ulostuloväylällä pois autostani, ja sipsutin
torvien soidessa maksamaan pysäköintiäni. Väännyin auton oven ja maksuautomaatin välisestä raosta sitten
takaisin autoon ja aloin survoa maksettua
pysäköintilipuketta automaattiin. Pudotan sen toki maahan auton alle,
jolloin joudun taas kurkottelemaan sitä oven raosta. Tässä vaiheessa
ulos pyrkiviä autoja on takanani jo kuusi.
Kun pääsin lopulta poistumispuomin ohitse ja kaasutin poistumisramppia
ylös, ajoin hyvin vilkkaasti pois ihmisten silmien edestä. Hävetti niin,
että ajoin kotiin tullessani kotikatuni ohitse, ja kävin naapurikunnan
puolella tekemässä U-käännöksen.
Kyllä shoppailu on kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti