tiistai 24. lokakuuta 2006

Paluumatkakin yöjunassa

Ei tullut taaskaan nuorta miestä samaan makuuvaunuosastoon. Tuli Pena.

Pena oli ollut hirvimetsällä. Pena on pyylevä ja hänellä on flunssa. Penalla on mauttomimmat violetit pitkät kalsarit mitä olen ikinä elämäni aikana nähnyt. Luulin, että modernien makuuvaunujen sähköjärjestelmä menisi oikosulkuun, kun sinne tuodaan tuollaisia universumin staattisimman sähkön kerääviä rättejä.

Ei tullut oikosulkua, jos ei untakaan. Pena kuorsasi. Piti ääntä kuin mummolan vanha ruohonleikkuri. Jos jonain päivänä nykyisen maailmankaikkeuskäsityksen aikana pidän joskus nukkuessani samanlaista ääntä, minut voi seivästää. Jäämistöni tulee palvata hiljaisella liekillä siten, että kehoni ylijäämärasva sulaa pois ja minut muistetaan solakkana kahden rasvaprosentin tuotteena. <3

Jos en ehdi ennen matkalle lähtöä siivota kotona, vaihdan edes sänkyyn puhtaat lakanat. Nyt kun lopulta olen kotona, sukellan peiton ja neljän tyynyn väliin raikkaantuoksuisille aamu-unille. Varmistan vielä ensin, että olen todella polttanut vaatekaapistani viimeisetkin pitkät kalsarit. Se tapahtui kesällä 2002 rituaalinomaisin uhrimenoin.

Ihanaa olla kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti