Ostin junalipun. Nyt jännittää, millaiset 2 kpl könsikkäitä tulee samaan
makuuvaunuhyttiin kanssani viettämään läheisyyttä, kosketusta ja
herkkiä suudelmia pursuavan hekumallisen ja rakastettavan yön <3
Ennen junan lähtöä on niin kutkuttavaa katsella ympärilleen, kun kaikki
nuoret söpikset, ihanat miehet, etsivät kukin omaa hyttiään. Parasta
matkustamisessa on pelata sellaisten kanssa silmäpeliä kuin
pöytätennistä ja vastata komeaan hymyyn. Ajatuksissani flirttaan itseni
ulos tuosta ahtaasta muovinkatkuisesta kopista tilavan hotellihuoneen
satiinisille lakanoille tuon komistuksen kanssa, jonka partaveden
tuoksua sieraimeni juuri analysoivat niin, että nenäkarvani vääntyvät
kierteelle.
Sitten kuitenkin inha konduktööri hajottaa rakkautemme yöpymään
aina eri hytteihin, jopa eri vaunuihin. En näe hymyä enää, enkä pääse
kokeilemaan, onko flirttaavan nuoren miehen iho todellisuudessa niin
pehmeä ja lämmin, kuin miltä se makuuvaunun ahtaan käytävän
loisteputkivalossa — ja ehkä vielä enemmän mielikuvituksessani — näytti.
Kuinka monta kilogrammaa kiimaa, haikeutta ja läheisyydenkaipuuta
kiitää 140km:n tuntivauhtia pitkin yöllistä, syksyistä Suomea?
Tätä voinen miettiä maatessani hytissä, jossa sekä ylä- että
alapuolellani röhnöttää pöhnässä oleva tankin kokoinen kuorsaava
pölynimurikauppias.
Hirttäytyköön hän solmioonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti