Tämä päivä ei ensimmäisen viiden hereilläolotunnin perusteella ole
ollenkaan niin harmaa kuin eilinen. Aurinko paistaa, kahvi on hyvää
keittiössäni kasvava ananas on tehnyt uuden lehden. Kaipa kaikella on
mahdollista uusiutua ja muuttua paremmaksi.
Tunne-elämäni on kuin ruosteinen saha. Työnnettäessä se liukuu eteenpäin
kohtalaisen mukavasti, ja kaikki on kivaa. Sitten tullaan kuitenkin
päätepisteeseen jossa on pakko ryhtyä vetämään takaisin. Ruosteisen
terän piikit haraavat vastaan, meno on epätasaista ja vittumaista tuskan
kyynelten ja hampaat suusta pudottavien ääniefektien säestämänä. Saha
pomppisi mielellään kieroon uusille urille, mutta pidän sen vielä
väkisin kohdallaan, koska tiedän että pian on taas tulossa parempaa.
Olipa harvinaisen tyhmä vertauskuva. Hävettää niin, etten voi muuta kuin
julkaista tämän. Tunnen olevani skitsofreeninen smurffi, joka
vuoropäivin kaivaa hautaansa ja seuraavana päivänä hymyilee kilpaa
auringon kanssa. Ostan huomenna sinisen myssyn.
Tykkään vaan niin kamalan paljon ja koko ajan vain enemmän, etten tiedä, mitä tekisin. Siksi teen kaikkea typerää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti