Kaikki on hyvin. Kaiken pitäis olla hyvin. Vai onko? Valehtelisin, jos
väittäisin olevani tyytyväinen ja onnellinen. Unikirjassani lukee, että
riippumattomuus ja vapaus ovat tavoiteltavia unelmia. Hittoon
tuollaiset tekstit, en ole lainkaan tytyväinen vapauteeni. Tunnen
olevani yhä enemmän ahdistunut maatessani kapselissani. Makuuhuone tämä
kai on. Mutta vaikka kuinka pyörin sängyssäni, en osu keneenkään.
Saan nukkua yöni yksin ja rauhassa, ilman että heräilen tunnin välein
tarkistamaan, nukkuuko vieressäni ketään. Kun ketään ei ole. On eri asia
olla yksin kuin yksinäinen, nyt taidan olla noita molempia yhtä aikaa.
Pirullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti