Päädyin naispuoliselle ystävälleni "asiantuntija-avuksi", koska naisparalla on myöhäiskevään autokuume, ja henkilöllä oli sisäinen pakko päästä lähikunnan taajamaan katsastamaan myynnissä olevaa yksilöä. Se oli pieni punainen Opel. Päätin uteliaisuuttani lähteä mukaan maakuntaan.
Taajaman neliönmuotoiselle neuvostotyylisesti suunnitellulle keskuspysäköintialueelle saavuttuamme näimme pienen punaisen Opelin pysäköitynä alueen kulmaan sovittuun aikaan. Täsmällisyys on hyvä piirre, käytetyn auton myyjällekin.
Tilanne oli sikäli koominen, että ostolaita koostui kahdesta henkilöstä joiden autotietämys oli rajallista. Allekirjoittanut, nörtti, tiesi käytetystä autosta yhtä paljon kuin nainen joka tiesi autoista yhtä vähän kuin nörtti. Päätimme kuitenkin tutkia autoa päällisin puolin, koska myyjä oli ilmoittanut saapuvansa paikalle hieman möhemmin.
Ajattelin kerätä katu-uskottavuutta potkiessani vuoronperään auton renkaita ja pölykapseleita samalla kun Nainen pyllisteli tissit maata laahaten ja kurkisteli auton alle todeten: "Ihan siistiltä näyttää, kai. Kuuluuko tän ollakin kurainen?". Nyökkäsin asiantuntevan näköisenä vastaukseksi. Ei kai omatkaan kengänpohjat aina kiiltäneet.
Tökin helmapeltejä ja tempoilin ovenkahvoja. Näytti vähän heiluvan. Antennikin oli vinossa. Taivuttelin sitä ja leikin kitaravirtuoosia löysää piiska-antennia näppäillen.
Halusin nähdä auton sisällekin. Ikkunat vain olivat niin pölyssä, että kokeilin aluksi rapsutella luottokortillani ikkunaan näkökentän mentävän aukon. Nainen oli astetta karskimpi, sylkäisi tuulilasiin ja hinkutti nenäliinallaan lasia puhtaammaksi. "Näyttää ihan siistiltä. Onkohan tupakoitu?"
Sitten muistin, että iskunvaimentimet kuuluu testata. Yksissä tuumin menimme kumpikin tahoillemme; minä auton vasempaan takakulmaan ja Nainen oikeaan etukulmaan, ja koko massiivisilla ruhoillamme ryhdyimme rynkyttämään ja heiluttamaan autoa niin voimakkaasti kuin vain jaksoimme! Jos auton heiluminen vaimenisi nopeasti, iskarit olisivat kai kunnossa.
Tässä kohtaa viereemme kurvasi auto - joka sekin oli pieni punainen Opel - jota pyylevä mies ohjaili. Kylläpä noita mahtuu tähän maailmaan. Mies avasi autonsa ikkunan ja huikkasi: "Tekös olitte tulossa tätä helmeä katsomaan? Pahoittelen hieman myöhästymistäni, mutta saavuinpa sentään! Tällainen yksilö tämä nyt on, melkein kuin karkki! Pysäköin sen tuohon niin voitte tulla lähemmin katsomaan."
Tilanne päättyi onnellisesti. Toisen punaisen Opelin - sen väärän - omistajaa ei näkynyt missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti