keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kävin lenkillä.

Musta täysikasvuinen kissa liittyi seuraani juosten perässäni ja mouruten niin että takahampaani meinasivat tippua suustani. Ilmeinen kevätkiima.

Sanoin sille, että kaikki me olemme niinkuin samassa veneessä. Yritin myös kohteliaaasti ilmaista katille, että hän on ehkä hieman liian karvainen makuuni.

Näin kahden yksinäisen satunnainen öinen kohtaaminen sai päätöksensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti