On kotiäitinä olo hankalaa. Kun vähitellen vuosien saatossa olen oppinut
tekemään ruokaa, joka maistuu joltain, tulee uusavuttoman koekeittiössä
eteen vain pahempia haasteita.
Euroopassa on maita joissa ei
syödä kuin tuoretta leipää. Ranskalaisen ruokadirektiivin mukaan
puolestaan leiväksi saa kutsua tuotosta, jossa on vettä, jauhoja, hiivaa
ja suolaa. Jos paakelsissa on jotain muuta kuin neljää perusainetta,
sitä on kutsuttava joksikin muuksi.
Päätin, että mussutan tästä
lähtien vain tuoretta leipää. Kun perusaineita on vain neljä, luulisi,
ettei leivonnassa juuri voi epäonnistua. Mitään suuria odotuksia en ole
tohtinut itselleni määrittää, sillä muistan dieettiajat, jolloin tein
itselleni vähähiilihydraattisia sämpylöitä. Ne näyttivät pesusieneltä.
Jauhoja,
vettä ja niin edelleen. Vaivataan, vellotaan ja sotketaan koko saatanan
keittiö. Mustia vaatteita ei näköjään kannata käyttää. Mikä hemmetti on
sitko? Miksi hiiva haisee juuri niin pahalta kuin kuulostaakin, ja
tuntuu vielä epämääräisemmältä? Tuleeko näistä kikkareista tosiaankin
sämpylän tahi patongin näköisiä?
Jos ei se paljoa maksanut, niin
ei häävi ole lopputuloskaan. Järsin tässä sämpylää, joka maistuu
lastulevylle. Tietääkö kukaan hyvän ranskalaisen kotitalousopiston
puhelinnumeroa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti