Maanantait on niin ankeita. Varsinkin kun on tuulista, kylmää ja pimeää.
Töihin rämpiminen rentouttavan viikonlopun jäljiltä on niin
puuduttavaa, ettei osaa päättää, halkeaako pää vitutuksesta vai kylmästä
viimasta.
Onneksi työpaikan harjoittelijapoika räpsyttelee aamusta
lähtien silmiään viehkeästi, ja jo ensimmäisellä kahvitauolla huomaan
olevani arkistohuoneessa panemassa häntä.
Kesken rytmikkään
rynkytyksen havahdun ja huomaan herääväni omasta sängystäni päätä
jomottaen. Totean olevani aikataulustani puoli tuntia myöhässä, ja
syösyn suihkuun josta tulee vain haaleaa vettä. Saatanan putkiremontti.
Pää
märkänä sitten vaan juoksemaan kylmään viimaan, kohti työpaikkaa, jossa
oleva työharjoittelijapoika ei katselekaan yhtään niin viehkeästi kuin
vielä tuntia aiemmin. Arkistoonkin joudun menemään yksin.
Perjantaihin on taas yksi päivä vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti