Taas yksi uneton yö. Entisen naapurin kuorsaus kuuluu seinän läpi,
vaikka äijä kuoli yli kuusi vuotta sitten. Niin, ja se naapuri oli
kaiken lisäksi Kajaanissa. :o Eipä ihme, kun yöääntely kirvoitti
valituksia.
Ikkunasta tuijottaa joku perkeleen sateliitti. Kuka sen on tuohon
istuttanut? Onko pakko kyylätä suoraan ikkunastani sisään? Trendikkäät
läpikuultavat verhoni eivät osaa estää kyyläävää kuunvalonhohtoista
varsin epämiellyttävää kyttäämistäsi. Minua tarkkaillaan.
Tunnen, kuinka ahdistus saa pulssini kohoamaan niin että ohimosuoneni
jyskyttävät kuin rikkoutuneen höyryveturin kieroon vääntynyt mäntä. Olen
suurennuslasin alla. Nykyisen avaruusteknologian aikaansaannos
tillittää verhojeni läpi ja zoomailee väsymyksestä roikkuvaa naamaani!
Olen kuin amerikkalaisen viheridiootin suurennuslasin alla oleva
perhonen. Tarkkailussa. Siivet vain puuttuu. Tosin olisin muutenkin
liian lihava lentämään.
Etsin googlella sähköpostiosoitetta pohjois-korealaiselle
ydinfyysikolle, joka voisi suunnata seuraavan ohjuskokeensa tuohon
helvetinkoneeseen. Kun haluaisin nyt nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti